Kaikki kirjoittajan Anssi Salonen artikkelit

Dauntless – Death Row Poet

Muodikas. Jos Dauntlessia pitäisi luonnehtia yhdellä sanalla olisi se muodikas. Modernia metalliahan tämä on ja sellaisena varsin toimivaa. Allekirjoittaneelle tällainen ei vain aukene, mutta koska tämä johtuu lähinnä makuasioista, voivat yhtyeen ennestään tuntevat ja siitä pitävät huoletta lisätä arvosanaan pisteen tai kaksi riippuen fanilasien paksuudesta.

Tosiaan, kuten mainittua, on tämä omassa genressään varsin pätevää ja helvetin hyvin toteutettua rähinää. Jos unohdetaan makuasiat, niin olisin toivonut biiseihin lähinnä pientä tiivistämistä. Muutamat yli viisi minuuttia kellottavat kappaleet olisivat neliminuuttisina säilyttäneet intensiteettinsä paremmin. Tosin pikku seikkahan tuo on kokonaisuutta ajatellen.

Levy sisältää myös kaksi suomenkielistä biisiä. Toinen näistä, Vapautus, on tosin instrumentaali, toinen, Pois alta, taasen ei. Omasta mielestäni Pois alta ei kuitenkaan vaan toimi lähellekään yhtä hyvin kuin yhtyeen englanninkielinen materiaali. Lähinnä lyriikat sekä laulajan, muuten sangen kelvollinen, ulosanti tökkivät, eikä suomen kielen käytöstä irtoa enää edes omaperäisyyspisteitä. Veikkaisin kuitenkin, että biisi tulee jakamaan mielipiteet tehokkaasti; toisille se on levyn huippuhetki, itse olisin pärjännyt ilmankin.

Exmortem – Funeral Phantoms

Tanskalainen death metal -partio Exmortem on kerinnyt vaivihkaa kunnioitettavaan 15 vuoden ja viiden täyspitkän ikään. Nyt arvostelussa oleva ”Funeral Phantoms” onkin bändin kuudes pitkäsoitto. Sinänsä harmi ettei ole tullut bändiin aiemmin törmättyä, sillä kelpo tavaraa Tanskan pojat suoltavat. Mielleyhtymät kun viittaavat muun muassa Morbid Angelin suuntaan, niin sehän ei ole huono homma lainkaan.

Levyltä löytyykin läjäpäin mallikasta riffittelyä, mutta kokonaisuutta vaivaa lievä puutuminen. Osittain puutumista aiheuttavat kaavamaiset sovitusratkaisut. Niin, kyllähän möyrivä keskitemporiffi toki säkeistön taustana toimii, mutta kun samaa kaavaa toistetaan liiankin uskollisesti biisistä toiseen, niin se ikävä kyllä menettää tehonsa. Ei ”Funeral Phantoms” silti missään nimessä huono levy ole. Esimerkiksi Fixed in Slimen ja For The Grave Of Historyn kaltaiset biisit ovat erittäin miellyttävää kuunneltavaa. Muutama täysosuma lisää ja uutta verta sovituksiin, niin bändillä olisi rahkeita vaikka mihin.

Psycroptic – Ob(servant)

Jos death metal ja Lamb Of God risteytettäisiin, saattaisi lopputulos kuulostaa kutakuinkin Psycropticin ”Ob(servant)”-albumilta. Ja se ei näköjään ole lainkaan hullumpi yhdistelmä.

Lienee sanomattakin selvää, että groovea ei levyltä puutu. Grooven lisäksi saatekirje lupailee brutaalia ja intensiivistä meininkiä. Levy-yhtiön markkinointimiesten eduksi on todettava, että oikeassa ovat. En silti välttämättä lähtisi suosittelemaan Psycropticia jollekin Bolt Thrower/Vomitory linjan diggarille. Modernimman mätön ystäville tämä sen sijaan maistunee. Ja jos on ensikosketus death metalliin jäänyt ottamatta, on tässä oiva levyn jonka kautta laajentaa raskaammille vesille.

”Ob(servant)”-albumin luulisi myös nostavan Tasmanian nelikon suuremmankin yleisön tietoisuuteen. Sen verta kovaa valuutta esimerkiksi Slaves Of Nilin ja A Calculated Effortin kaltaiset biisit ovat. Hyvän biisimateriaalin lisäksi yhtye on kiertänyt todella ahkerasti esimerkiksi Nilen ja Cannibal Corpsen kaltaisten mammuttien kanssa, joten kyllä Psycropticin kaverit ovat työvoittonsa myös ansainneet.

Cattle Decapitation – The Harvest Floor

Vegaani-goregrind partio Cattle Decapitation onnistui vetäisemään allekirjoittaneelta aika totaalisesti maton alta viidennellä pitkäsoitollaan. Odotin nimittäin ”The Harvest Floor” -nimeä kantavan kokonaisuuden olevan suhteellisen puuduttava kuuntelukokemus, mutta vielä mitä; levy on suorastaan loistava!

Suhteellisen skitsofreenisesti erilaisia elementtejä yhdistelevä levy koukuttaa onnistuneesti. Esimerkiksi progressiiviset ja modernit, hivenen metalcore-henkiset, vaikutteet, joiden voisi kuvitella yksinään lähinnä ärsyttävän, toimivat kokonaisuuden osana erittäin hyvin. Levy on muutenkin sovituksiltaan erinomainen. Ultranopean kohkauksen lomaan on jätetty sopivasti tilaa tunnelmoinnille. Tosin eipä bändin nopea kohkauskaan missään vaiheessa tylsäksi käy, päinvastoin.

Tavallaan tekisi mieli vakuutella mainitsemalla muutama täysosumabiisi levyltä, mutta se nyt vaan on sangen vaikeaa ja turhaa, koska koko levy on sen verta tasavahva ja loistelias kattaus. Toimii!

Torture Division – With Endless Wrath / We Bring Upon Thee

Torture Division on mielenkiintoinen demobändi. Sen riveissä vaikuttaa nimittäin ex-Entombed ja -Grave, nykyinen Project Hate MXMCXIC hemmo Jörgen Sandström, Sandströmin Project Hate -kollega Kenth Philipson sekä Vomitoryn Tobben Gustafsson. Aikamoisia tekijämiehiä siis. Mielenkiintoinen on myös yhtyeen julkaisupolitiikka; yhtye aikoo julkaista kolme demoista koostuvaa trilogiaa ilmaiseksi nettisivuillaan. Nyt arvioitavana ovatkin ensimmäisen trilogian osat yksi ja kaksi.

Tyylillisesti Torture Division osuu jonnekin Necrovationin ja Bloodbathin välimaastoon. Materiaali on erittäin tarttuvaa ja rokkaa raivolla. Kolme biisiä sisältävät kokonaisuudet jättävät kuulijan yksinkertaisesti haluamaan lisää; molemmat demot kun ovat julmetun kovaa kamaa, ykkösosan, ”With Endless Wrath”, ollessa kenties hitusen kovempi.

Torture Divisionia voi kyllä varauksetta suositella kaikille Ruotsi death metallin ystäville. Yhtyeen kotisivuilta löytyy myös trilogian kolmas osa, joten ei muuta kuin lataamaan. myös CD- ja LP-julkaisut ovat tuloillaan. Hankintalistalle menee.

www.myspace.com/torturedivisionsweden

Cannibal Corpse – Evisceration Plague

Cannibal Corpsen yhdestoista studioalbumi tarjoilee brutaalin pläjäyksen visvaa ja sisälmyksiä totuttuun tapaan. Mitään uutta tai yllätyksellistä levy ei tarjoile, mutta suoraan sanoen en ymmärrä miksi sen pitäisikään? Materiaali on laadukasta ja ehtaa Corpsea kaikilta osin, koukeroisia tahtilajeja ja Websterin bassoakrobatiaa myöten.

Levyltä löytyy sopivasti vaihtelua, koukkuja, groovea ja tarttuvuutta. Keskitempoisen nimibiisin lisäksi esimerkiksi Cauldron of Hate ja Beheading and Burning ovat erittäin oivia tapauksia. Maininnan ansaitsee myös levyn tuotanto. Tuottajan pallilla istunut Erik Rutan jatkaa siitä mihin Kill-levyllä jäätiin. Eli soundit ovat julmetun raskaat, mutta selkeät; Corpsen ulosantiin siis kutakuinkin täydelliset.

Jos Corpsegrinderin aikainen Cannibal Corpse maistuu, ei ”Evisceration Plague” petä; täysosuma se ei ole, mutta kurmuuttaa mallikkaasti edeltävien julkaisujen viitoittamalla linjalla. If it’s not broken, why fix it?