Kaikki kirjoittajan Toimitus artikkelit

Lammas 2006 tulokset

Tässä ne vihdoin ovat, kauan odotetut (?) Lammas 2006 -äänestyksen tulokset!

Keväisen palvelimenvaihto-operaation yhtyedessä hävinneet tulokset saatiin kuin saatiinkin karsittua kasaan, ja Vuoden 2006 Lammas on ilman pienintäkään epäselvyyksiä THE HEARTBURNS! The Heartburns voitti sekä ”Kotimainen bändi” että ”Kotimainen levy” –kategoriat, jälkimmäisen vieläpä melko ylivoimaisesti. Satura Lanx tarjosi hyvän vastuksen molemmissa kategorioissa, sijoittuen kumpaisessakin toiseksi. Tulokkaiden kategoriaa hallitsi ylivoimaisesti Kakka-hätä 77 Ratfacen sijoittuessa toiseksi. Vuoden levy-yhtiöksi valittiin niin ikään selkeällä marginaalilla toista kertaa peräkkäin Combat Rock Industy.

Myös ulkomaalaisten bändien kategoriat olivat kahden kauppaa. Ignite voitti ”Ulkomainen bändi”, ”Ulkomainen albumi” sekä parhaan tapahtuman tittelit, kaikki varsin selkeällä marginaalilla.

Oheisessa listassa parhaat jokaisesta kategoriasta. Tulokset löytyvät kokonaisuudessaan sivun lopussa olevasta linkistä.

KOTIMAINEN BÄNDI

1. The Heartburns (222)
2. Satura Lanx (210)
3. Lighthouse Project (108)
3. I Walk The Line (108)
3. Black Betsy (108)
6. Abduktio (102)
7. Breamgod (96)
8. Callisto (90)
9. St.Hood (84)
10. Bolt (78)
10. Anal Thunder (78)
12. Dark Filth Fraternity (66)
12. Disco Ensemble (66)
14. Down My Throat (54)
14. One Hidden Frame (54)

KOTIMAINEN LEVY

1. Heartburns, the: Fucked Up in a Bad Way (324)
2. Satura Lanx: No Fighting the Furies (174)
3. I Walk The Line: Desolation Street (156)
4. Breamgod: S/t (126)
5. Bolt: Self Made (108)
6. Anal Thunder: Table for One (96)
7. Lighthouse Project: Navigate By Heart (90)
7. 1984 / Black Betsy: Split (90)
7. Dark Filth Fraternity: Book of Clear Light (90)
10. One Hidden Frame: Comforting Illusion (78)
10. Abduktio: Yövuoro (78)
12. Rytmihäiriö: Seitsemän surman siunausliitto (72)
13. Endstand: The Time Is Now (60)
14. Callisto: Noir (48)
14. Pofony: Cure of Another Kind (48)

TULOKAS

1. Kakkahätä 77 (456)
2. Ratface (234)
3. Cold Inside (210)
4. Testicals (126)
5. Out Of Breath (120)
5. Ghost Brigade (120)
7. Heads Down (108)
8. The Over Attacks (84)
8. Dead Shape Figure (84)

LEVY-YHTIÖ

1. Combat Rock Industry (660)
2. Full House Records (480)
3. Musta Maija Records (150)
4. Fullsteam Records (144)
5. Brown Records (102)
6. Deaf Forever Records (66)
7. Fast Rock Factory (54)
7. On My Own Records (54)

ULKOMAINEN BÄNDI

1. Ignite (264)
2. Converge (180)
3. Municipal Waste (120)
3. Raised Fist (120)
5. Rancid (96)
5. Hoods (96)
5. Rise Against (96)

ULKOMAINEN ALBUMI

1. Ignite: Our Darkest Days (360)
2. Converge: No Heroes (180)
3. Mastodon: Blood Mountain (102)
4. Raised Fist: Sound of the Republic (96)
5. Hatebreed: Supremacy (84)
5. Slayer: Christ Illusion (84)

TAPAHTUMA

1. Ignite Nosturissa (198)
2. LPR Hardcore Summerfest (126)
3. Ilosaarirock (114)
3. Hoods-kiertue (114)
5. Ilosaarirock/Töminä (108)
5. Puntala Rock (108)
7. Cro-Mags Nosturissa (102)
7. Kujavääntö I (102)
7. Ruisrock (102)
10. Combat Rock Fest (90)

[url=lammas2006.pdf]Tsekkaa tulokset kokonaisuudessaan sekä sensuroimattomat kommentit![/url]

Beneath The Massacre – Mechanics of Dysfunction

Nyt saa varata sitten pari tablettia Aspiriinia tämän levyn kanssa, sillä Beneath The Massacre saapuu tykömme ensimmäisellä kokopitkällään ja polkee niin Helvetillisesti teknistä death-metallia että yksi jos toinenkin lökäpöksy haukkoo henkensä edestä happea ennen puoltaväliä.

Huh! Hengästyttää jo parin ensimmäisen biisin jälkeen. Seuraavat sanat kuvaavat Beneath The Masssacrea hyvin; nopea, brutaali ja tekninen. Voitkin laskea tuon yhtälön vielä potenssiin kymmenen, niin ymmärrät mitä tarkoitan. Prosthetics Records osoittaa taas kerran olevansa tinkimättömän rankka metallipulju. Vokaalit ovat jotakuinkin tyyliä örinä, mutta ylilyöntejä ei ole lähdetty tekemään, vaan ulosanti on juuri sopivaa kokonaisuutta ajatellen. Levyn biisit ovat monivaiheisia, niitä on rakenneltu monesta palasesta ja etenevät pitkälti töksäyttämällä ja palanen kerrallaan. Tämä onkin tervetullut seikka, sillä se on omiaan pitämään ryminän mielenkiintoisena. Kitaratyöskentely on luonnollisesti todella nopeaa ja kellontarkkaa, eikä tällaisessa vauhdissa ihan kaikki näppäräsormisetkaan vinguttajat pysy perässä. Levyn tuotanto on hyvin konemainen ja kopallinen efektejä onkin käytetty. Rummuista ei tarvinne alkaa edes kertomaan.

Vastaavia bändejähän löytyy, mutta Beneath The Massacre voi ehdottomasti seistä ylpeänä kaikkien muiden rinnalla tämän kivenkovan debyyttinsä jälkeen. ”Mechanics Of Dysfunction” on tehokas puolituntinen eikä jätä mitään sattuman varaan. Suositellaan äärimmäisen metallin ystäville yksi kierros kerrallaan.

Wrecking Crew – Balance of Terror

I Scream Records jatkaa kulttuuriliikettään julkaisemalla vanhoja hardcore legendoja uusiksi. Ensin pukattiin ulos Beowülfia ja Maximum Penaltya, nyt sitten Bostonin ylpeys Wrecking Crew. Kyseessä on siis levy, joka on peräisin jo vuodelta 1988 ja nyt sitten ensi kertaa ilmeisestikin cd-muodossa parilla Thrasher-lehden kokoelmalle alun perin nauhoitetulla bonusbiisillä höystettynä.

Wrecking Crew’ta on usein vertailtu Agnostic Frontiin, eivätkä nämä vertailut nyt aivan tuulesta temmattuja ole, sillä laulaja Glen Dudleyn vokaalit riipaisevat pelottavan läheltä AF:n Roger Miretin samantyylistä äänenkäyttöä ja molempien bändien musiikissa metalli sekä hardcore kävivät käsi kädessä.

Vaikka thrash metallia ja nyki-tyylistä harkkorea naitetaan myös Wrecking Crewin musiikissa, ei mistään AF kloonista kuitenkaan ole kyse vaan Bostonin hurjat luottavat enemmänkin Motörhead tyyliseen rokkaavaan jyräämiseen ja näin ollen levyn tasaisen tappavasta materiaalista on vaikea nostaa mitään yksittäisiä kappaleita ylitse muiden. Soundit ovat aikalaisekseen ihan kelvot ja kaikki soittimet erottuvat hyvin.

Jos Bostonin meiningit, sekä metallilla maustettu hardcore maittavat ja pieni aikahyppy 80-luvun puolelle kelpaa, niin tässäpä palanen historiaa pureskeltavaksi.

Shitter Limited

Keski-Suomesta tai mistä lie kotoisin oleva 80- ja 90-luvuilla soittanut Shitter Limited teki 4:n keikan pituisen ”viimeisen” reunion-kiertueen lähestulkoon alkuperäiskokoonpanolla, joka keväisenä kesiviikkopäivänä saapui Helsingin Tavastia-klubille.

Lämmittelijä So Called Plan oli viime hetken lisäys ja ei siitä nyt sen enempää.

Paskis aloitti samaan aikaan kun olin huussissa, joka on aika ironista mun mielestä. Pian noin pari-kolmesataapäinen lössi kerääntyikin lavan edustalle, Tavastialla oli käytössä pieni sali. Helena Pesola oli ensimmäinen ja ihan hyvin oli soitto hallussa, vaikka Sue-lehden haastattelussa sanoivatkin että tempo ei välttämättä ole entistä luokkaa. Eihän nyt vitussakaan kannata temmosta tinkiä. Miettinen heilui kuin heinämies hoitaen pelkän laulun ja onneksi veti vähän suoraviivasemmin kuin levyllä. Näet joissain kohdissa alkaa se kirkuminen vituttamaan. PMMP:n böönat saapuivat lavalle välittömästi pian ja laittoivat paikalleen kappaleet Saatanan ryssät ja Huonoa musaa, mikä oikein onkin, sillä kuultu musiikki olikin melko huonoa kyseisenä iltana. Seuraavaksi tulivat suosikkiyhtyeeni (heti Carcassin jälkeen) the Crashin rytmiryhmä ja liittyivät messiin johonkin piisiin joka nyt meni ohi mielestä. Kutakuinkin 15-osainen setti mukaili 90-luvun kokoelmaa ”No More Lies!”, joka onkin suositeltava ostos. Erityisesti panin merkille, että sanoitukset olivat alkuperäisiä, olisi voinut luulla että joissain kohdissa hyökkäyksen kohteena olisi voinut olla nykyisiä poliitikkoja tms. joutomiehiä. Eihän Iiro Viinanenkaan ole ollut presidenttinä pitkään aikaan. Myöskin molemminpuolinen vittuilu jatkui pitkin keikkaa yleisön ja solistin haukkuessa toisiaan, varmaan tosi järkevän kuulloista ulkopuolisen nähden. En tiedä kumpi sitten voitti, varmaan ei kumpikaan. Ennen pitkää kaikkien hyvien asioiden, kuten tämän raportin, oli keikankin tultava loppuunsa (luojan kiitos) ja encoreja jäätiin odottelemaan. Mies ja kitara -periaatteella (pikemminkin ääliö ja kitara) kuultiin styge Niinpä niin ja sitten Jeesus pelasti.

Loppujen lopuksi yhteenvetona kaiken kaikkiaan oli reunion erittäin onnistunut, vaikkakin hieman lyhyehkö. Tai niinhän sanotaan, että mieluummin liian lyhyt kuin liian pitkä, vaikka sekään ei nyt lohduta sillä seuraavaa kertaa ei kuulemma tule.

Lammas 2005

Vuoden 2005 Lammas-äänestyksen tulokset on pitkän jahkailun jälkeen saatu pakettiin. Viime vuonna ensimmäisen kerran järjestetty äänestys parhaista koti- ja ulkomaisista punk- ja hardcore-bändeistä koki varsin mittavia muutoksia täksi vuodeksi, joka heijastui myös lukijoiden varsin kitkeränä palautteena. Palaute on tietysti tervetullutta, sen turvin voimme kehittää äänestystä entisestään. Ensi vuonna on tarkoitus saada kattavammat kategoriat ja vaihtoehdot niihin, vaikkei ihan jokaiselle jotain voi luvata. Palataan asiaan jälleen ensi vuonna!

Down My Throat vuoden 2005 Lammas!

Down My Throat voitti täpärästi sekä Vuoden kotimainen bändi että Vuoden kotimainen levy –kategoriat St.Hoodin nenän edestä. St.Hood nappasi molemmissa kategorioissa enemmän ykkössijoja, mutta DMT:n kannatus oli laajempaa kautta linjan. Tulokasparivaljakon muodostivat Lighthouse Project ja Last Laugh varsin selvällä erolla muihin. Ulkomaisista bändeistä menestyivät Madball, Most Precious Blood ja Comeback Kid.

Äänestyksen tulokset (suluissa ykkössijojen määrä)

Kotimainen bändi

Down My Throat (78) 473
St.Hood (87) 423
Anal Thunder (45) 283

Abduktio (54) 280
Endstand (25) 228
Disco Ensemble (46) 209
The Heartburns (37) 206
Rytmihäiriö (14) 140
Presley Bastards (19) 134
Flippin Beans (13) 97

Kotimainen levy

Down My Throat ”Through The River Of Denial” (76) 516
St.hood ”Sanctified” (100) 469
Abduktio ”Tuli Kulje Kanssani” (67) 337

Disco Ensemble ”First Aid Kit” (62) 283
Presley Bastards ”End of Time” (36) 210
Rytmihäiriö ”Saatana On Herra” (20) 181
Worth The Pain ”Sacrifices” (18) 177
Last Laugh ”Last Laugh” (19) 121
Unkind ”Ei Mitään” (19) 118
Scalping Screen ”Blood Out” (4) 29

Kotimainen tulokas

Lighthouse Project (117) 567
Last Laugh (89) 430
Camorra (42) 254

Brigade (42) 216
Viceroy (22) 180
Kieltolaki (24) 168
Dead By Gun (29) 166
Unity Murder (16) 129
April (20) 119
Riot Patrol (11) 95

Kotimainen levy-yhtiö

Combat Rock Industry (188) 891
Fullhouse Records (149) 707
Fullsteam Records (31) 270
If Society (20) 220
Fast Rock Factory (5) 158
Rokurecords (17) 107

Ulkomainen bändi

Madball (77) 361
Most Precious Blood (51) 308
Comeback Kid (42) 263

Against Me! (46) 261
Horrorpops (37) 256
Converge (45) 236
Propagandhi (41) 224
Alkaline Trio (32) 196
Transplants (25) 156
Modern Life Is War (9) 82

Ulkomainen levy

Madball ”Legacy” (55) 304
Most Precious Blood ”Merciless” (47) 298
Comeback Kid ”Wake The Dead” (51) 295

Horrorpops ”Bring It On” (52) 285
Propagandhi ”Potemkin City Limits” (40) 241
Alkaline Trio ”Crimson” (48) 230
Ringworm ”Justice Replaced By Revenge” (35) 216
Millencolin ”Kingwood” (27) 176
Transplants ”Haunted Cities” (25) 162
Modern Life Is War ”Witness” (19) 98

Vuoden tapahtuma

Ilosaarirock (125) 551
Converge Nosturissa (57) 277
Against Me! Semifinaalissa (56) 250

Rooster Fest (30) 237
Puntala Rock (40) 230
Horrorpops Tavastialla (17) 181
Discipline-kiertue (26) 155
King Of Fools (17) 125
The Battle (15) 108
Turmoil Semifinalissa (5) 65

Valittuja sanoja

”Rovaniemirockin järkkärit Wastedin keikan aikana.”

”Vaihtoehtojen vähyys tässä kyselyssä. ”

”Ilmiö Metalcore. Varmasti suurin osa 2005 perustetuista tai keikkailevista bändeistä soitti tasapaksua metalcorea. ”

”internetin keskustelupalstat! ”

”Jeesus meiningin lisääntyminen hardcoreskenessä! ”

”Paljon oli paskaa ja paljon taas hyvää. kauniita keikkoja, sairaita jätkiä, huppareita ja inzaneja pittejä!!! nätti vuos 2005! tää vuos lupailee jo parhautta ku miettii mitä levyjä tulee ja näyttihän toi kujavääntö vähän merkkiä minne suuntaan vuosi pyörii… ”

”kuulematta paskaa asenne! ”

”emo”

”Disciplinen kiertua. Ei tarvinne perusteluja? Ja nää valinnat olis saanu olla oman maun mukaan, kovempia punk/oi/hardcore-tapahtumia/levyjä kuin nuo vaihtoehtoina olevat löytyy ainakin mun makuun useampia.”

”paska äänestys mut ei tosin vituta yhtä paljoa kuin se että jengi hehkuttaa yhä täysin tyhjänpäiväisiä pändejä, mikä ilmenee mm. lammas-äänestyksestä”

”chambersin vuoden 2005 äänestys… missä on oikeasti jotain aikaan saaneet bändit!??!! esim frivolvol!? ja tapahtumalistalta provinssin loistavat ulkomaalaiset keikat esim. mars volta. homo.”

”paskan jenkkimetallin / -metalcoren nousu ja vitun huonojen bandien hehkutus”

”tää valinta homma on ihan hanurista ku ei voi valkkaa ku kymmenestä esivalitusta”

”miten on osattu valita noin huonoja vaihtoehtoja?”

”vitutti kun chamberin messageboard syöksyi paskakierteeseen.”

”kyl tälläne saatana skeneäänestys vaa pistää vituttaa”

”Oulussa liian vähän/ei juuri yhtään punkkia”

”Kaikki vitun trendit pitäs vittu tappaa! Soittakaa nuoriso sitä oman kuullosta musiikkia, sitä mikä tulee suoraan sydämmestä.”

”Battle for Ozzfest, siis hyi vittuuuuh!”

”On a solid rock hajosi”

”join liikaa”

”Fast Showta ei saa vieläkään dvd:nä suomiteksteillä!! olen niin vammainen että en osaa englantia, joten tämä on iso ongelma, voisitteko myötävaikuttaa asiaan, kiitos.”

”samaa paskaa vuodesta toiseen”

”aika suppeat valikoimat noissa kategorioissa, huolimatta siitä että tää saitti käsittelee musiikkia laaja- alaisemmin. mut joo tsemppii!”

”K-18 in my ass”

”roosterfestissä räppiä??? hyi hyi”

”Discipline.”

”Ketuttaa kun ei vieläkään on ole kunnon vegaanimetalli-skeneä suomessa. Vetäkää lihikset ittenne jojoon!”

”Morning After (r.i.p.)”

”eniten vituttaa kaikki!”

Samperin suosikit 2005

Chambers Magazine jatkoi männä vuonna siitä mihin edellisenä jäi. Kehitys ainakin lukijoden määrässä mitattuna on paitsi vauhdikasta, myös jatkuvaa, joka kertonee että jotain on onnistuttu tekemään oikein. Myös bändit niin koti- kuin ulkomaillakin ovat onnistuneet ainakin omasta mielestään tekemään jotain oikein. Ohessa yhteenvetoa, kuinka moni meistä Samperin kirjavasta toimittajakunnassa on yhtä mieltä bändien kanssa heidän onnistumisistaan.

Onnea ja menestystä kaikille kuluvalle vuodelle, olkoon se vieläkin auvoisampi!

Jarno Dahl

Kotimanen bändi
St.Hood
End Begins
Torture Killer
Breamgod
Bleeding Heart

Kotimainen levy
St.Hood: Sanctified
Worth The Pain: Sacrifices
Torture Killer/Sotajumala 7”

Ulkomainen bändi
Bonecrusher
Full Blown Chaos
Judas Priest
Hard-Fi
Shattered Realm

Ulkomainen levy
Hard-Fi: Stars of CCTV
Bonecrusher: Tomorrow is too late
Full Blown Chaos: Wake the Demons
Ringworm: Justice Replaced By Vengeance
Shattered Realm: From The Dead End Blocks Where Life Means Nothing

Vapaamuotoinen avautuminen
King of Fools oli vuoden paras tapahtuma. Oikeastaan mikään ei suuremmin vituta juuri nyt, toivottavasti noita ulkomaaneläviä saadaan tänä vuonna paremmin tänne.

Jussi Kankaanpää

Kotimainen bändi
Worth The Pain
St.Hood
Abduktio
Last Laugh

Kotimainen levy
Worth The Pain: Sacrifices
Presley Bastards: End Of Time
ST.Hood: Sanctified
Last Laugh: S/T

Ulkomainen bändi
Ringworm
Millencolin
Slapshot
Hoods

Ulkomainen levy
Ringworm: Justice Replace By Revenge
Hoods: The King Is Dead
Millencolin: Kingwood
Dropkick Murphys: The Warrior’s Code

Vapaamuotoinen avautuminen
K.O.F.F. oli onnistunut. Beartown Hardcore Fest oli myös onnistunut. Idols ei innostanut. Tosi-TV ei myöskään innostanut

Sakke Kivihalme

Kotimainen bändi
Presley Bastards
Wasted
Heartburns
Anal Thunder
Brigade

Kotimainen levy
Preslev Bastards: End of Time

Ulkomainen bändi
With Honor
Lagwagon
Lawrence Arms
Stretch Arm Strong
Bayside

Ulkomainen levy
Lawrence Arms: Cocktails And Dreams
Strike Anywhere: To Live In Discontent
Alkaline Trio: Crimson
Baysice: s/t
Lost City Angels: Broken World

Vapaamuotoinen avautuminen
Ilosaaressa oli kivaa. Me Firstin peruuntuminen vitutti.

Tommi Lindqvist

Kotimanen bändi
The Heartburns
Rytmihäiriö
Last Laugh

Kotimainen levy
Rytmihäiriö: Saatana on herra
St.Hood: Sanctified
Last Laugh: S/T

Ulkomainen bändi
Motörhead
Slapshot
Out Cold

Ulkomainen levy
Out Cold: Goodbye Cruel World
Negative Approach: Ready To Fight
Sheer Terror: Drop Dead And Go To Hell (live)

Vapaamuotoinen avautuminen
Paljon hyviä bändejä Suomessa ja eri tyylilajit ovat edustettuina, eikä samanlaista keskittymää johonkin tiettyyn, kuten muualla Euroopassa, ole. Skene on siis suht koht trendivapaa täällä. Vituttanut hyvin säännönmukaisesti radioasemien (erityisesti Radio City) ohjelmapolitiikka.

Arto Nevalainen

Kotimanen bändi
St.Hood
Down My Throat
Rytmihäiriö

Kotimainen levy
St.Hood: Sanctified
Down My Throat: Through The River of Denial
Rytmihäiriö: Saatana on Herra

Ulkomainen bändi
Ringworm
Madball
l’Esprit Du Clan

Ulkomainen levy
Ringworm: Justice Replaced By Revenge
Madball: Legacy
l’Esprit Du Clan: Reverence

Vapaamuotoinen avautuminen
plussaa: Laman keikka tavastialla oli parasta
miinusta: Chambers boardin ala-arvoisuus

Jaakko Peltonen

Kotimainen bändi
Last Laugh
St. Hood
Worth The Pain
End Begins
Down My Throat

Kotimainen levy
Last Laugh: S/t
St.Hood: Sanctified
Worth The Pain: Sacrifices

Ulkomainen bändi
Dehumanized
Premonitions of War
Despised Icon
Pyrexia
Skinned

Ulkomaiset levyt
Animosity: Empires
Despised Icon: The Healing Process
Devourment: Butcher the Weak
Biohazard: Means to an End
Skinned: Spawn of Insanity
Municipal Waste: Hazardous Mutation
Flotsam and Jetsam: Dreams Of Death

Matti Piekkanen

Kotimainen bändi
Rytmihäiriö
St.Hood
Down My Throat
Kyre Ja Duunarit
Lama

Kotimainen levy
Rytmihäiriö: Saatana on Herra
St.Hood: Sanctified
Down My Throat: Through The River of Denial
Kyre Ja Duunarit: 7”

Ulkomainen bändi
Slpashot
Ringworm
Out Cold
Municipal Waste

Ulkomainen levy
Ringworm: Justice Replaced By Revenge
Municipal Waste: Hazardous Mutations
Propagandhi: Potempkin City Limits
Neglect: The Complete Don Fury Sessions
Out Cold: Goodbye Cruel World

Vapaamuotoinen avautuminen
Vuoden huippu: Lama Tavastailla
Vuoden pohja: Ruotsi

Olli Ripatti

Kotimanen bändi
St.Hood
Rytmihäiriö

Kotimainen levy
St.Hood: Sanctified
Rytmihäiriö: Saatana on Herra

Ulkomainen bändi
Crowbar
Hermana
Haunted

Ulkomainen levy
Crowbar: Lifesblood for the Downtrodden
Hermano: Live At V2

Vapaamuotoinen avautuminen
Rooster Fest oli jees

Marko Simonen

Kotimanen bändi
Abduktio
Down My Throat
St. Hood

Kotimainen levy
Abduktio: Tuli Kulje Kanssani
Down My Throat: Through The River Of Denial
Rotten Sound: Exit

Ulkomainen bändi
Ringworm
Darkest Hour
Premonitions Of War

Ulkomainen levy
Black Dahlia Murder : Miasma
Avenged Sevenfold: City Of Evil
Everytime I Die: Gutter Phenomenon

Vapaamuotoinen avautuminen
Vitutus: Skenettäminen
Ilakointi: Itse musiikki ja vain se musiikki

Lauri Suvanto

Kotimanen bändi
Drowning Nation

Ulkomainen bändi
Morrissey, 86 Mentality, Death Cab For Cutie, Slapshot

Ulkomainen levy
Death Cab For Cutie: Plans
Editors: The Back Room
86 Mentality: On The Loose 7″
Slapshot: Tear It Down
Internal Affairs: S/t

Vapaamuotoinen avautuminen
vituttanut – nettiegot, turha pullistelu, scene- hierarkia
ollut kivaa – näki viimeinkin Slapshotin. Tukku vitun hyviä keikkoja (Weeping Willows, Dead Stop, Violent Minds, 86 Mentality, Righteous Jams). Kavereita on nähtävästi vielä jäljellä.

Jaakko Teittinen

Kotimanen bändi
Down My Throat
Flippin Beans
Rytmihäiriö
St.Hood

Kotimainen levy
Rytmihäiriö: Saatana on Herra
Down My Throat: Through The River of Denial
St.Hood: Sanctified
Kyre & Duunarit 7”

Ulkomainen bändi
Trivium
No Use For A Name
Propagandhi
Comeback Kid

Ulkomainen levy
Alkaline Trio: Crimson
Trivium: Ascendancy
Propagandhi: Potempkin City Limits
Donnybrook!: Lions In This Game

Vapaamuotoinen avautuminen
No Use For A Namen ja Venerean keikat oli hienoi, muutamia muitaki hyviä keikkoja. Eniten vituttaa se, että omat bändit on niin saatanan laiskoja. Kp/np/lp/sama/tms vituttaa sairaanks eniten.

Antti Vedenpää

Kotimanen bändi
St.Hood
Last Laugh
Down My Throat
Rytmihäiriö
Kieltolaki

Kotimainen levy
St.Hood: Sanctified
Rytmihäiriö: Saatana on Herra
Last Laugh: S/T
Down My Throat: Through The River of Denial
Viikata: Unholan Urut

Ulkomainen bändi
Alkaline Trio
Ringworm
Green Day
Coldplay
Burzum

Ulkomainen levy
Alkaline Trio: Crimson
l’Esprit Du Clan: Reverence
Ringworm: Justice Replaced By Revenge
Coldpaly: X&Y
Burzum: Draugen-rarities
Bolt Thrower: Those Once Loyal

Vapaamuotoinen avautuminen
Discipline rundi vitutti
Rooster Festissä oli kivaa
Battlessa oli kivaa
King of Foolssissa oli kivaa

Markus Veijalainen

Kotimanen bändi
St.Hood
Down My Throat
Cutdown
Satura Lanx
Worth The Pain

Kotimainen levy
St.Hood: Sanctified
Down My Throat: Through The River of Denial
Worth The Pain: Sacrifices
Presley bastards: End Of Time

Ulkomainen bändi
Shattered Realm
Most Precious Blood
Irate
Modern Life Is War
Donnybrook

Ulkomainen levy
Shattered Realm: From The Dead End Blocks Where Life Means Nothing
Most Precious Blood: Merciless
Irate: NY Metal
Hoods: The King Is Dead
Donnybrook: Lions In This Game
Agents Of Man: Count Your Blessings

Vapaamuotoinen avautuminen
Vituttaa aina: Emo
Siistiä aina: BTHC -festit, Roosterit, Converge-keikka ja kaikki muut hyvät keikat.

Jussi Westerlund

Kotimanen bändi
Worth the pain
St.Hood
Rytmihäiriö
DMT

Kotimainen levy
Worth The Pain: Sacrifices
Presley Bastards: End of Time
St.Hood: Sanctified
Down My Throat: Through The River of Denial

Ulkomainen bändi
Trivium
Ringworm
As I lay dying
Crowbar

Ulkomainen levy
Trivium: Ascendancy
Ringworm: Justice Replaced By Revenge
By Night: Burn the Flags
Crowbar: Lifesblood for the Downtrodden

Vapaamuotoinen avautuminen
Plussaa:
King of foolsissa oli hauskaa
Battlessa oli hauskaa
Rooster festissä oli hauskaa
Beartown Hardcore Fest onnistu hyvin ja hauskaa oli.
Breamgodin reissu DeadFestiin oli hauska.

Miinusta:
Keikoilla oli liiaksi samat bändit soittamassa.
Olematon retostelu

Motörhead Kaapelitehtaalla

Show myytiin loppuun kolmessa tunnissa, onneksi liput haldattiin heti eikä sitten, koska pitäähän Motörhead nähdä ainakin kerran elämässä. Itselleni kerta oli kyllä jo kolmas. Kaik’ paskimman päivän olivat tähdänneet Stadia varten, mutta onneksi ihan riittämiin oli meitä joille nyt ei ole niin yks väli, mikä päivä on. Enno ikinä nähnyt yhtä paljon prätkäjengiläisiä samassa paikassa, ja niin ehdittiinkin jo kirota että miten sitä löytää aina ittensä epäilyttävistä tilanteista. Spekuloitiin, oliko taas 6 litraa kusta lentänyt asiakkaan öögaan, näet amerikkalaisen Corrosion Of Conformityn olisi pitänyt soittaa myös. Olivat peruuttaneet sinänsä ymmärrettävistä syistä, mutta lippujen hinta silti pysyi samana (melko korkeana), eikä vastaavaa ulkomaalaista saatu varoitusajalla. Varmasti järjestäjät nauroivat koko matkan pankkiin.

Sweatmaster tuli kuultua narikassa lähes kokonaan, kesti 20 min saada berberi roikkumaan. Joku ruotsalainen pändi jonka laulajattarella oli kuulemma uskomattoman hyvät amberssonit (=laululahjat) soitti ennen Turun trioa. Riu’ulle kuultiin ainakin coveri Misfitsin Where Eagles Daresta (I ain’t no goddamn sonuvabiii-ii-iiitch, mieti sitä beibe). Narikkajärjestelyä kirottiin kuorossa odotetusti vielä myöhemmin keikan päätyttyä.

Kaapelitehtaan sali on pitkänomainen noin puoli kilsaa pitkä läävä, ja kapeahko. Motörhead aloitti siinä vähän ennen kymmentä, eikä mitään vitun alkunauhoja tarvinnut sietää, ainoastaan Lemmyn kommentti ”we are Motörhead and we play rock and roll!”. Setti alkoi Dr. Rockilla, vanhalla keikan aloituksella reilun 15 vuoden takaa, jatkui täten vielä vanhemmalla Stay Cleanilla ja saman aikakauden Love Me Like A Reptilella. Soundi oli hyvä ja luja, ja sitä piti tietty yleisön pyynnöstä koventaa. Uuden levyn stygejä kuultiin huomattavasti anteliaammin verrattaen aikasempiin kertoihin, ja miksipä ei, varsinkin kuullut In The Name Of Tragedy ja Killers ovat kunnon purkkaa ja jytää. Muut nivusosaston mukavuutta kyseenalaistaneet kappaleet olivat mm. R.A.M.O.N.E.S., Metropolis, No Class ja Over The Top. Settiä oli muutenkin uusittu isolla kyr.. kädellä, esim. Dancing On Your Grave ja Fast And Loose, jota eivät ole soittaneet sitten kun ’83, tulivat kyllä puun takaa. Sacrificen (ainoa(?) biisi 1990-luvulta) aikaan pitti oli taas täynnä rakkautta ja pariminanen rumpusoolo kesken sen päästi ”pojat” hyölille. Jos oli setissä tuoretta materiaalia, tarkoittaa se sitä että jotain oli jätetty pois. God Save The Queen, Born To Raise Hell, Dead Men Tell No Tales ja erityisesti Bomber (shock! horror!) häikäisivät poissaolollaan. Enkä ole vieläkään kuullut livenä (We Are) The Road Crew’ta! Varsinaisen meiningin lopetti Killed By Death/Iron Fist, ja encoren nyrjäytti käyntiin akustinen Whorehouse Blues, sitten Ace Of Spades, sitten Overkill. 21 kpl/100 minuuttia se kesti.

Loppukanoottina sanotaan että yleisön kaikki solariumissa käyneet G’N’R -paitaset rokidorkat, jotka ei ees taputa biisien välissä, ja ponnaripäiset kännykkäliittymämyyjät, jotka virnuilee niille jotka joraa, saa vetää ittesä pitkin ojanpohjia. Muut jatkakoot niinkuin olivat. Ai niin, keikka oli hyvä!

Lammas 2004

Vihdoin on tulokset saatu purettua, ja menneen vuoden parhaimmisto saadaan järjestykseen vielä hyvissä ajoin ennen juhannusta!

Koska Lammas-äänestys järjestettiin ensimmäistä kertaa, moni asia olisi voitu tehdä paremmin, mutta tärkein, eli Vuoden Lammas 2004, saatiin valittua varsin selkeällä äänivyöryllä. Myös kotimainen albumi ja ulkomaalainen bändi ja ulkomaalainen albumi -kategorioissa oli kärkipäässä varsin selvät sävelet. Kärkikolmikkoja lukuunottamatta äänet kuitenkin jakautuvat varsin laajalle, esimerkiksi ulkomaalainen bändi -kategoriassa ääniä sai yhteensä 136 bändiä! Lukija olivat yhtä mieltä oikeastaan vain vuoden musiikkimediasta, luonnollisesti…

Vuoden Lammas ja samalla vuoden kotimainen levy -tittelin voitti On A Solid Rock, nähtävästi en ole ainoa, joka toivoo orkesterin pikaista palautumista lavoille. Muutenkin äänestys palautti positiivisella tavalla mieleen vuoden huippuhetkiä, ja kyllä tätä kotimaisten julkaisujen listaa ylpeänä katselee. Ja mikä parasta, tänä vuonna tulee vähintään yhtä kovia bändejä ja levyjä pihalle. Ei muuta kuin ensi juhannuksena uudestaan! Tässä kaikki vähintään kaksi (kotimaiset) tai kolme (ulkomaiset) pistettä saaneet artistit ja julkaisut.

Kotimainen bändi

On A Solid Rock (46)
Evilsons (25)
Endstand (21)
Wasted (19)
The Heartburns (17)
Disco Ensemble (14)
St.Hood (14)
Down My Throat (13)
Bleeding Heart (12)
The Knob (12)
Abduktio (9)
Cutdown (9)
Presley Bastards (9)
Anal Thunder (8)
Bolt (7)
Hero Dishonest (6)
Security Threat (6)
No Shame (6)
Flippin’ Beans (6)
Rytmihäiriö (5)
i Walk The Line (4)
Callisto (4)
Armageddon Clock (4)
Deep Insight (4)
Breamgod (3)
End Begins (3)
Selfish (3)
The Odorants (3)
Diablo (2)
Burn Again (2)
Last Laugh (2)
Valkyrians (2)
Satura Lanx (2)
Damn Seagulls (2)
Worth The Pain (2)
So Called Plan (2)
Lame Duck (2)
Unkind (2)
Klamydia (2)
1 ääni: 47 bändiä

Kotimainen levy

On A Solid Rock – Steal It Back (48
Evilsons – Petas City Rockers (28)
Endstand – Burning Bridges (22)
Wasted – Heros Amongst Thieves (18)
Bleeding Heart – Lifeless (15)
Cutdown – Invincible (12)
The Heartburns – Retard On The Run (9)
Armageddon Clock – Unleashed Confession (9)
The Knob – Transylvania 4 (8)
Anal Thunder – Cheap Wine & Quality Time (7)
Presley Bastards – To The Last Breath (6)
Callisto – True Nature Unfolds (6)
Deep Insight – Red Lights, White Lines (6)
Abduktio – Perustuu Tositapahtumiin (6)
Hero Dishonest – Let Your Poison Scream (6)
I Walk The Line – Badlands (5)
End Begins – Wartime All The Time (4)
Back Against The Wall / Heartunrs – Sink Or Swin split (4)
St. Hood – demo (3)
Breamgod – demo (3)
Rytmihäiriö/chaosbreed – split (3)
Disco Ensemble – First Aid Kit (3)
Disco Ensemble – Videotapes (2)
Last Laugh – demo (2)
Valkyrians – Miracle (2)
Flippin’ Beans – Another Brilliant Disaster (2)
Yksi ääni: 35 levyä

Ulkomainen bändi

Social Distortion (27)
Green Day (19)
NoFX (14)
100 Demons (12)
Most Precious Blood (9)
Converge (8)
Sick Of It All (8)
Rise Against (7)
Strung Out (7)
Champion (7)
Rancid (6)
From Ashes Rise (5)
Killswitch Engage (5)
Terror (5)
Dillinger Escape Plan (5)
Blood For Blood (5)
Ignite (5)
Heaven Shall Burn (4)
Out Cold (4)
Nine (4)
Flogging Molly (4)
Neurosis (4)
Slapshot (3)
Lars Frederiksen & The Bastards (3)
Death Threat (3)
In Flames (3)
Blink 182 (3)
Righteous Jams (3)
Walls Of Jericho (3)
Against Me! (3)
AFI (3)
Strike Anywehe (3)
Condemned 84 (3)
2 ääntä: 18 bändiä
1 ääni: 85 bändiä

Ulkomainen levy

Social Distortion – Sex, Love & Rock ’n Roll (30)
Green Day – American Idiot (21)
100 Demons – s/t (14)
Converge – You Fail Me (11)
Rise Against – Siren song for the counter culture (10)
Champion – Promises Kept (9)
Terror – One With the Underdogs (7)
Strung Out – Exile In Oblivion (7)
Blood for blood – Serenity (6)
Killswitch Engage – The End of Heartache (6)
NoFX – The War On Errorism (5)
Death Threat – Now Here Fast (5)
Unearth – The Oncoming Storm (5)
Neurosis – Eye of Every Storm (5)
Cult Of Luna – Salvation (5)
Hot Water Music – The New What Next (4)
Wall o Jericho – All Hail The Dead (4)
Bad Religion – The Empire (4)
Agnostic Front – Another Voice (4)
Righteous Jams – Rage Of Discipline (3)
lars frederiksen & the bastards: viking (3)
Mastodon: Leviathan (3)
The Hives – Tyrannosaurus Hives (3)
Slapshot: digital warfare (3)
The Haunted: Revolver (3)
2 ääntä: 11 albumia
1 ääni: 70 albumia

Kotimainen tulokas

The Heartburns (16)
St.Hood (15)
End Begins (11)
Last Laugh (10)
The Knob (10)
Satura Lanx (9)
Caitline (9)
Burn Again (6)
Unity Murder (5)
Under Her Black Wings (4)
I walk The line (4)
Loss Of Humanity (4)
Presley Bastards (4)
Cutdown (3)
Valkyrians (3)
Lame Duck (3)
Threatened Existence (2)
Jermaine (2)
Deep Insight (2)
Evilsons (2)
1 ääni: 40 bändiä

Ulkomainen tulokas

Righteous Jams (6)
Interpol (4)
Dead Stop (3)
1 ääni: 60 bändiä

Vuoden tapahtuma

Sick Of It All Nosturissa (24)
Ilosaari (21)
Provinssi (16)
Rooster Fest (13)
Puntala Rock (10)
Most Precious Blood (9)
R’nP Festari (8)
The Battle (6)
With Full Force (5)
Out Cold (4)
Joulurauhan rikkojaiset (4)
King Of Fools (3)
Ruisrock (3)
Bad Religion (3)
Flogging Molly (3)
Argy Bargy (2)
From Ashes Rise (2)
Knuckledust-tour (2)
Shai Hulud (2)
Machine Head (2)
Roskilde (2)
1 ääni: 29 tapahtumaa

Vuoden musiikkimedia

Toinen Vaihtoehto (15)
Rumba (13)
Noise.fi (12)
Sue (9)
Rokki Zine (7)
Soundi (6)
Thrash & Burn (5)
Suosikki (5)
Inferno (3)
Imperiumi (3)
Palokka (2)
Hamara (2)
Face Up To It (1)
Hardcoresounds.net (1)
Meteli (1)
Miasma (1)

Kiitoksia kaikille äänestäneille, ensi vuonna uudestaan!

Samperin suosikit 2004

Mennyt vuosi 2004 on ollut kaikin puolin menestyksekäs niin Chambers Magazinelle, kuin myös Suomen hardcore/punk scenelle. Taas kerran on nähty loistavia bändejä, kuultu mainioita levyjä ja ryvetty hauskoissa tapahtumissa ympäri Suomea.

Chambers Magazinen toimittajakunta listasi omat suosikkinsa kuluneelta vuodelta. Jos ette päässeet listalle, pistäkää tänä vuonna paremmaksi!! Onnea ja menestystä!

—–

Jaska

Albumit Top 5, kotimaiset
Wasted: Heros Amongst Thieves
Evilsons: Petas City Rockers
Bleeding Heart: Lifeless
Flippin’ Beans: Another Brilliant Disaster
On A Solid Rock: Steal It Back

Albumit Top 5, ulkomaiset
Green Day: American Idiot
Voice of A Generation: The Final Oddition
Killswitch Engage: The End Of Heartache
Bad Religion: The Empire Strikes First
Strung Out: Exile In Oblivion

Bändit top 5, kotimaiset
Down My Throat, The Heartburns, Flippin’ Beans, On A Solid Rock, Satura Lanx

Bändit top 5, ulkomaiset
Killswitch Engage, Strung Out, Bridge to Solace, NoFX, Ignite

Paras keikka
Ignite, With Full Force ja SOIA Nosturissa

Paras demo
Under Her Black Wings

Hyvät jutut
Paljon keikkoja
Euroopan ”kiertue”
Kaks Samperia & paljon uusia lukijoita
Vuosi ohi

Huonot jutut
Samperin boardi
2004

—–

AV

Albumit Top 5, kotimaiset
Bleeding Heart: Lifeless
Evilsons: Petas City Rockers
Fleshpress: III
End Begins: War Time All The Time
Bonegrinder: No More Wasting Time

Albumit Top 5, ulkomaiset
Social Distortion: Sex, Love and Rock ’n Roll
Haunted: Revolver
Lars Frederiksen & The Bastards: Viking
Cataract: With Triumph Comes Loss
Dark Throne: Sardonic Wrath

Bändit top 5, kotimaiset
St.hood, End Begins, Bonegrinder, Pitfiend, Bolt

Bändit top 5, ulkomaiset
Social Distortion, Madball, Burzum, Isengard, Pink Floyd

Paras keikka
St.Hoodin eka keikka Torvessa

Paras demo
St.Hood

Hyvät jutut
hyvä keikkavuosi
sceneily
vaimoke

Huonot jutut
tyhmät ihmiset
rahattomuus
paskat kelit

—–

Aija

Albumit Top 5, kotimaiset
Evilsons: Petas City Rockers
Flippin’ Beans: Another Brilliant Disaster
Wasted: Heroes Amongs Thieves

Albumit Top 5, ulkomaiset
Motörhead: Inferno
Social Distortion: Sex, Love and Rock ’n Roll
Eagles Of Death Metal: Peace, Love, and Death Metal
Horrorpops: Hell Yeah!
Lars Frederiksen & The Bastards: Viking

Bändit top 5, kotim
Evilsons, Flippin’ Beans, Normal Figure, I Walk The Line, Anal Thunder

Bändit top 5, ulkom
Social Distortion, Danko Jones, Horrorpops, Orange Goblin, Voice Of A Generation

Paras keikka
David Bowie Provinssissa

Paras demo
Lucky Bastards

Hyvät jutut
Monta monta hyvää keikkaa
Säätäminen
Reissaaminen

Huonot jutut
Hyvien treenikämppien vähyys ja niiden suolaset hinnat
Kaikki katastrofit

—–

Lauri

Albumit Top 5, kotimaiset
On A Solid Rock: Steal It Back

Albumit Top 5, ulkomaiset
Tiger Army: Ghost Tiger Rise. Kesti luvattoman kauan aueta.
Slapshot: Digital Warfare
Internal Affairs: This Is For You… Ok kokoelma kaikista tähän saakka tulleista julkasuista, mutta ei mikään best of.
Mental: Get An Oxyqen Tank

Bändit top 5, kotimaiset
On A Solid Rock, Security Threat, Drowning Nation, Bolt (livenä)

Bändit top 5, ulkomaiset
Internal Affairs, Mental, Champion, Morrissey, Slapshot

Paras keikka
On A Solid Rockin vika keikka Lappeenrannassa, Internal Affairs Tukholmassa.

Hyvät jutut
Hyvä tarjonta laadukkaissa keikoissa niin kotimaassa, kuin ulkomaillakin.
Uudet ystävyyssuhteet.
Omat bändit ja keikkailu.
Veganismi.
Straight Edge.
NHL 2005.

Huonot jutut
Security Threatin ja OASR lopettaminen.
Kaksinaamaisuus.
Selittely.
Väkinäinen puinti.
Liikaa hyviä levyjä – liian vähän rahaa.

—–

Markus

Albumit Top 5, kotimaiset
On A Solid Rock: Steal It Back
Cutdown: Invincible
Callisto: True Nature Unfolds
Bleeding Heart: Lifeless
Evilsons: Petas City Rockers

Albumit Top 5, ulkomaiset
Champion: Promises Kept
Terror: One With The Underdogs
Converge: You Fail Me
Neurosis: The Eye Of The Every Storm
Isis: Panopticon

Bändit top 5, kotimaiset
On A Solid Rock, St.Hood, Satura Lanx, End Begins, Down My Throat

Bändit top 5, ulkomaiset
Most Precious Blood, Righteous Jams, Neurosis, Isis, Underdog

Paras keikka
Most Precious Blood (+ DMT & Abduktio) @ Stella Star 30.09.04

Paras demo
Under Her Black Wings

Hyvät jutut
Emäntä
Straight Edge
Samperi
Positiiviset asiat ja ihmiset
Kauhuleffat
Skeittaus

Huonot jutut
Tyhmät ihmiset

—–

Sakke

Albumit Top 5, kotimaiset
Flippin’ Beans: Another Brilliant Disaster
Iskuryhmä: 1-2-3-4
Evilsons: Petas City Rockers

Albumit Top 5, ulkomaiset
Rise Against: Siren Song of The Counter Culture
Social Distortion: Sex, Love and Rock ’n Roll
Descendents: Cool To Be You
Only Crime: To The Nines
Strung Out: Exile In Oblivion

Bändit top 5, kotimaiset
Phoenix Phoundation, Flippin’ Beans, Evilsons, I Walk The Line

Bändit top 5, ulkomaiset
Rise Against, Strike Anywhere, Alkaline Trio, Weezer

Paras keikka
Turbonegro Ruisrokissa

Paras demo
Normal Figures

Hyvät jutut
keikoilla käynti,
ruisrokin bändit,
bändihommat,
samperi

Huonot jutut
viinanjuonti,
muuttaminen

—–

Olli R.

Albumit Top 5, kotimaiset
Fleshpress: Wörm Dirges
Rite: The Creep Had It Coming pt.1

Albumit Top 5, ulkomaiset
The Haunted – rEVOLVEr
Social Distortion – Sex, love and rock’n’roll

Bändit top 5, kotimaiset
Dark filth fraternity, Pitfiend

Bändit top 5, ulkomaiset
The Haunted

Paras keikka
Crowbar @ WFF

Paras demo
Dark filth fraternity

Hyvät jutut
Keikat
MCD:n tekeminen
Duuni
Ystävät

Huonot jutut
Koulu
Rahavirtojen suuntautuminen pääasiallisesti luotani pois
Mätkyt
Laskut
Velat

—–

Sören

Albumit Top 5, kotimaiset
Cutdown:Invincible
Bleeding Heart: Lifeless
Evilsons: Petas City Rockers

Albumit Top 5, ulkomaiset
Bad Religion: Empire Strikes Back
Killswitch engage: The End of Heartache
Green Day: American Idiot
Heaven Shall Burn: Antigone
100 Demons: S/t

Bändit top 5, kotimaiset
St.Hood, Down My Throat, 7th Legion, Cutdown, Bleeding Heart

Bändit top 5, ulkomaiset
Bad Religion, Killswitch Engage, Blood for Blood, Madball, Sworn Enemy

Paras keikka
Ignite WFF:ssa

Paras demo
St.Hood

Hyvät jutut
the Battle

Huonot jutut

Jussi

Albumit Top 5, kotimaiset
Bleeding Heart: Lifeless

Albumit Top 5, ulkomaiset
Cataract: With Triumph Comes Loss
Unearth: Oncoming Storm
In-quest: Epileptic
Hatebreed: The Rise of Brutality
Killswitch Engage: The End of Heartache

Paras keikka
battlen jälkibileet.
WFF lähes kaikki mitkä katoin
baarikaapin ja torven kaikki
soia
caliban ja god forbid

Paras demo
St. Hood

Hyvät jutut
Breamgodin ruotsin kiertue ja demo
Paljon enemmän keikkaa ku ennen
Essi
enemmän tekemisissä parhaiden tyyppien kanssa
siskon poika ja kavereiden kersat
Xbox

Huonot jutut
kyräily
Xbox
naurettavat ihmiset
ainainen persaukisuus (eikä varmasti jääny vaa viime vuoteen)

With Full Force 2004

Keskiviikkoaamuna lähettiin (paska)matkaan. Vajaat neljäkymmentä apinaa pääsi heittämällä laivaan vaikka millään Nooan Arkilla ei mentykään. Paatissa jatkui perinteiset rokuilut karaokella höystettynä (Åke suussa ja kara perseessä). Tukholmassa pässitkin oli sekasin, ja linja-autossa tunnelma jatkui hurjana aina Lyypekkiin asti. Monta pitkää kylmää kerittiin juoda ennen kuin oltiin Itä-Saksalaisen festarialueen portilla.

PERJANTAI

Ensimmäinen festivaalipäivä alkoi hyvin nukutun yön jälkeen rannekkeen vaihdoilla, perinteisellä uintiretkellä paikalliseen ”maauimalaan” sekä tietenkin ruuvimeisselien sekä börstan imailulla. Ensimmäiset esiintyjät olivat alkaneet tuuttaamaan jo iltapäivällä, itsellä oli mielessä nähdä alkajaisiksi Espoon betonin pojat eli E-Town Concrete. Sitä ennen Saukki kohtasi kuitenkin demoninsa… (SS)

Toivuttuamme torstaiyön telttojen kasailusta perjantaille, päätin ottaa muutaman oluen ja lähdimme muutaman hassun kaverin kanssa viettämään perjantai-iltapäivää Sidekickin tahdissa (siis ei se kalifornialainen skedepunkbändi, vaan se toinen. Tai ties kuinka mones…). Bändi soittaisi kakkoslavalla eli teltassa ja telttahan oli iso kuin sirkus semmoinen juttu. Mikäs se nyt olikaan… sirkustiipii. Astuttuani telttaan minut valtasi outo tunne, aivan kuin olisin saapunut pitkän matkan takaa takaisin kotiini. Taustalla soi iloinen musiikki, valot välkkyivät ja lavalla ollut esittelijätirehtööri esitteli seuraavan esiintyjän estraadille. Minut valtasi harmoninen raukeus, aivan kuin olisin ollut kosketuksessa edelliseen elämääni. Sirkuselämääni. Vaikka Saksan reissun jälkeen kävin useasti meedialla, ei minulle vieläkään ole selvinnyt olinko ollut sirkuksessa pelkkä pelle vai se parrakas nainen? Identiteetin kanssa ongelmia siis myös edellisen elämäni suhteen. Varsin raskasta…
Niin, en ollut juurikaan kuullut Sidekickia aiemmin, kuin muutamia näytteitä sieltä täältä. Mielikuvat osuivat jokseenkin kohdilleen: menevää nyyjorkki vaikutteista hooseerenkutusta. Bändiä tuli katseltua kera huurteisen sen verran kaukaa että soittajien lavaesiintymisestäkin jäi pelkkää ykköstä ja nollaa lisämuistiini. Ehkä uusi kokemus Sidekickin kanssa saisi la(u)kaistua sisäisen koodaajani ja ykköset ja nollat purkaantuisivat selviksi muistikuviksi.

E-Town Concreten aloiteltua viihdyttämään (ainakin osaa yleisöä), saapastelin festareiden päälavan tuntumaan ottamaan tuntumaa The Real McKenziestä. Tosin teltassa soittaneen voimakkaita räp/hiphop-vaikutteita sisältäneen E-Townin hardcore ei ollutkaan musiikillisesti niin ahdistava kokemus kuten olin kuvitellut, vaikka vain muutaman biisin ehdinkin nähdä. Mitä tästä opimmekaan? Kannattaa olla ennakkoluuloinen, niin elämässä monia asia osaa yllättää positiivisesti. Koko keikan mulkaisseet vannoutuneemmat suomalaisfanit eivät pitäneet E-Townin settiä kovinkaan kummoisena. Yleisesti ottaen WFF:ssa esiintyvien amerikkalaisbändien laulajilla oli tapana esiintyä huppu päässä. Uusi katu-uskottava trendi? (SP)

Itse odotin Espoon betonia mielenkiinnolla, sillä paljon on tapahtunut sitten bändin suomenvierailun viisi vuotta sitten. Kohdalleni festareiden avausesiintyjä tuntui kuitenkin ensi alkuun varsin vaisulta. Pikkuhiljaa pittiin ajauduttuani alkoi musiikkikin kuulostaa paremmalta, tosin sakemannien pittitouhut olivat yhtä vituttavalla kannalla kuin aina ennenkin. Eräskin kaveri yritti potkia munille, mutta oli varsin nöyrää poikaa parin perisuomalaisen ärräpään kuultuaan. Betonin pojat veti kamaa sieltä sun täältä, pahimmat MTV pelleilyt jätettiin kuitenkin väliin. Etunenässä tippui ilman vetoapua kuultu Battlelines, mutta puolen tunnin jälkeen alkoi Real MacKenzieskin kiinnostamaan siinä määrin, että jätin pölyisen tantereen ja yltä päällä hiekkassa ja paskassa luimin parin biisin ajaksi katseluetäisyydelle päälavasta. (JT)

E-Townin veivatessa teltassa hipsin ison lavan läheisyyteen, jossa skotlantilainen The Real McKenzies viritteli jo työkalujaan siihen malliin, että nyt oli tosi kyseessä. Ja kun soittajilla oli kiltit päällä, oli tavanomaista helpompaa: Marilyn Monroena vain lavan reunalle ottamaan tuulta kiltin alle ja sitten vaan kaluun kiinni. Anteeksi.
Valitettavasti en oikein osannut suhtautua päälavan edellytyksiin tuottaa mahdollisimman maksimaalista musiikillista nautintoa. Saundit olivat ns. tuulen viemää, sillä kovassa rytäkässä osa hiotuneista melodioista katosi tuulena taivaalle. Osan tuuli oli kuljettanut telttaani ja enkä saanut seuraavana yönä nukuttua helvetinmoisen metakan takia. Elikkäs teutonit mylvivät, Sirvo kuorsasi ja puhui unissaan: ”Cheers!”. Takaisin keikkaan. Aluksi tuotti vaikeuksia päästä mukaan skottilaisen McKenziesin reippaaseen skottivaikutteiseen punkrockiin, mutta kun muutama tuttu kappale ”Oot & Aboot” levyltä oli soitettu, meininki ja fiilis parani huomattavasti. Kiltit viuhuivat ja säkkipilli raikasi mukavan kuuloisesti. Hieno keikka. Mahtaisi purra vielä paremmin sisätiloissa. Niin ja oikeastihan The Real McKenzies on Vancouverista, Kanadasta. Kovasti bändi hössötti joka välispiikissä skottilaisuuttaan, jota en suinkaan epäile, mutta ehkä Kanada tai pelkkä kanadalaisuus ei olekaan niin seksikästä kuin skotlantilaisuus. Ja eipä individualismiin kurkottavassa kulttuurissa tuollainen pohjoisamerikkalaisten siirtolaisten jälkeläisten identifioituminen johonkin eurooppalaiseen kansaan niin kovin tavatonta ole. Mutta onhan muistettava juurensa… (SP)

The Real McKenziesin perään aloitti isolla lavalla Soilwork, jonka mainio #5 lättyä olen kevään aikana suhteellisen runsaasti kuunnellut. Onnekseni setissä oli paljon tuttuja biisejä ja keikka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Soilworkin jälkeen oli syytä käydä leirissä morjestamassa mm. Jeltsiniä, joka kolmenlitran pöntössä piti majaansa. (SS)

The Exploited tuli katseltua (myöskin) yksin, eikä siitä oikein riitä kertomista. Viisitoista minuuttia töröttelin verrattain kaukana, etten päässyt oikein tunnelmiin. Tuttuja, uusia ja vanhoja ralleja, tutun tuittupäisen hahmon esittäminä ja lavan edustalla taisi olla totaalinen kaaos? The Exploitedkin on kyllä niitä bändejä, joka pitäisi nähdä pikemminkin pienessä kuppilassa kuin saatananmoisessa lentokonehallissa. Vikkelän ja vihaisen oloisesti Wattie jaksaa vielä lavalla höyrytä, joten vaikea ennustaa koska bändi on jo ehtoopuolellaan. Kenties omissa hautajaisissa? (SP)

Tässä välissä oli hyvä mulkasta Caliban. Kukaan muu ei bändin hyvyyttä ymmärrä, joten minäkin jouduin töröttämään issesseni. Paremmaksi ei metalcore tästä enää voi tulla, aivan kuin oltaisiin menty vielä raskaampaan suuntaan, mutta tämän näyttä pikapuolin Roadrunnerilla julkaistava uusi lätty. (JT)

Taktisen parin tunnin tauon jälkeen palasin festarialueelle katsomaan virtaisiko se veri Life of Agonilta entiseen malliin. Harharetkiltä palannut Life Of Agony oli ennakkoon yksi festareiden mielenkiintoisimmista esiintyjistä. Henkilökohtaisesti olen diggaillut bändiä jo kymmenisen vuotta sitten ja tulipa se nähtyä aikanaan Helsingin Tavastialla vuonna 1995. Orkesteri on kokenut kymmenen vuoden aikana monenlaisia miehistömuutoksia ja noin vuosi sitten päätynyt alkuperäiseen ja ainoaan oikeaan kokoonpanoon. Bändin keulahahmona häärii sekopäinen Keith Caputo, rummuissa ex Type O Negative Sal Abruscato, kitaranvarressa sympaattinen Joey Z sekä bassossa lähes kaikkien biisien isä Alan Robert. Bändi soitti kokonaan klassikko debyytialbuminsa ”River Runs Redin” läpi. Jopa sellainen ikivihreä kuin ”Method Of Groove” kuultiin. Vielä kun saimme maistella muutaman uuden biisin lisäksi parhaat palat bändin muilta levyiltä, oli keikka lähes täydellinen. Life of Agony oli 2004 WFF:ssa varmasti paremmassa kunnossa kuin koskaan. (SS)

Hoilattuamme LOA:n keikan alkoi virittäytyminen tunnelmaan toden teolla, sillä pikkuhiljaa alkoi Hatebreed kivuta lavalle. Kilometrien päässä lavalta oli ympärillemme kuin vahingossa muodostunut oma pitti, jossa jo hyvissä ajoin ennen keikka painittiin. Keikka meni siinä rymytessä, setti oli pitkä ja pikkuhiljaa paikallisetkin alkoivat päästä mukaan, vaikkeivät (vieläkään) ymmärrä kiettareista mitään. Hatebreezer soitti suhteellisen kauan, enimmäkseen uusia biisejä. Vaikka ”meno” oli kova, oli keikka semisti pettymys, mikäpä nyt ei tuollaisella lavalla olisi.
Slipknotin viritellessä naamareitaan olikin korkea aika vetäytyä leiritulen ääreen sumplimaan seuraavan päivän kuvioita. (JT)

LAUANTAI

Älykääpiöiden mölytessä ympäri laajaa festarialuetta ei unta saanut palloon kuin muutaman tunnin kerrallaan. Aamuvarhaisella alkoi unen ja valvetilan välillä killuminen harmittaa, joten ei auttanut muu kuin kammeta leiriin kärvistelemään. Turokin muisti kertoa, kuinka oli Mayhemin keikalla pelottanut… Ensimmäisiin bändeihin oli aikaa reilusti, liikaakin, mutta kuinka ollakaan eihän niitä jaksanut edes hetken koittaessa mennä kattelemaan.

No, Sworn Enemy veivasi päivän esiintyjistä kuitenkin melko alkupäässä, ja pakkohan tätä hartaasti odotettua keikkaa oli mennä kattomaan. Kaikki oli kohdillaan, mutta jokin keikassa mätti, kun siitä ei näin jälkikäteen muista mitään. Nilkoille pomppimista oli, hyviä biisejä oli, mutta jotenkin flegmaattisuus ja George Bushin hehkutuksesta (ei tällä keikalla kuitenkaan…) johtuva junttimaisuus paistoi läpi. Eihän keikka ollut millään muotoa huono, mutta ikimuistettava se ei ollut, niin kuin pari muuta esiintymistä festareilla.
Velttous tarttui itseenikin, enkä päivän aikana jaksanut käydä katsomassa edes Born From Painia sen enempää kuin Six Feet Underiakaan. Sauli kävi kuitenkin katsastamassa Mad Sinin, joka leirissä lietsotusta huhusta huolimatta nousi lavalle Sworn Enemyn jälkeen. (JT)

Mad Sin oli nimensä puolesta tuttu bändi, mutta musiikkia olin vältellyt. Oman käsityksen mukaan eli muiden mielipiteitä myötäillen, oletin Mad Sinin olevan jonkinlaista rockabillyä. Kun jampat raahaisivat hanurinsa lavalle, musiikkityylistä ei enää voinut kiistellä. Läskibassoa hyvissä käsissä ja torttua päälaella. Itse yllätyin niin positiivisesti, että torttu valahti pöksyyni.
Vauhdikas keikka ja vaikka laulaja oli hieman ylipainoinen, jaksoi hän silti punnertaa koko setin ajan olympiakarsintamaisen kunniakkaasti. Reissun jälkeen ja kotiin päästyäni oli hinattava itsensä paikalliseen levyliikkeeseen hieromaan kauppoja kyseisen bändin tuotannosta. Hyvät kaupat tein! Ja sama englanniksi: After trip home I live, I have to faggotting myself in local plateshop do some shops that band products. Goods stores I do it! (SP)

Joitain asioita on vaikea sanoin kuvailla. Yksi sellainen on hämärtyvässä kesäillassa nähty ja koettu Igniten keikka, ja ensimmäisestä saksanvierailusta neljä vuotta sitten alkanut suhde koki tähänastisen huippukohtansa. Keikan energinen ja positiivinen ilmapiiri tenhosi enemmän kuin tuhat pittiä ja miljoona biitdaunia, ja vaikken miksikään hevosenkengässä mököttäväksi hipiksi meinaa vieläkään ryhtyä, oli bändin esiintyminen kirkkaasti festareiden paras, ja kaikkien aikojen listallakin aivan kärkipäässä. A Placed Called Homelta kuultiin kaikki tajunnan räjäyttävät hitit Runista By My Sideen, lisäksi palestiinan lapsille omistettu Sunday Bloody Sunday. Taidettiin eräs toinenkin koveri kuulla, vaan en kuollaksenikaan muista mikä. Joka tapauksessa, todellakin bändi paikallaan, myös niiden lukuisten hyväntekeväisyysjärjestöjen kannalta, joiden kanssa yhtye on tehnyt yhteistyötä. Tällä kertaa taisi olla jokin pyörätuolikeräys menossa… Tämän keikan jälkeen olisi voinut vaikka lähteä himaan, sillä mikään ei tuntunut enää miltään! (JT)

SUNNUNTAI

Edelleen tohkeissaan Igniten iltaisesta esityksestä oli suhtautumisvaikeuksia päivän ohjelmaan. Tarjoan jäätelön sille joka hommaa tämän orkesterin Suomeen, sillä kyseisen bändi on koettava ehdottomasti vielä uudestaan. No, jaksettiin sentään raahautua päälavan liepeille katsastamaan germaanista metalcorea. (JT)

Sunnuntai iltapäivä koitui Heaven Shall Burnin kohtaloksi. Omasta mielestäni yksi odotetuimmista WFF-esiintyjistä sai kärsiä huonojen soundien lisäksi myös aikataulujen venymisestä. Ennen HSB:tä soittanut Exhumed venytti oman settinsä niin pitkälle, että siltä vedettiin kesken vikaa biisiä töpö irti. Heaven Shall Burnille jäi minimaalinen aika soundchekin tekoon ja ehkäpä myös tämän aikatauluhässäkän takia jäi bändin loistava intro/outro uudelta Antigone -levyltä kuulematta. Bändi yritti pelastaa sen mikä pelastettavissa oli, mutta jotenkin meininki jäi vaisuksi. Ei keikka huono ollut mutta uskon, että bändi onnistuessa olisi vetänyt vertoja jopa Hatebreedille. Kaiken kukkuraksi saksaksi spiikatut välispiikit latisti tunnelmaa. (SS)

Street Dogsin ”Savin’ Hill” levyarvion jälkeen en ole saanut uusia ystäviä. Ei, en ollut tehnyt sitä arviota heti syntymäni jälkeen… Kovasti kehuttu Street Dogs on jättänyt minut verrattain kylmäksi levyltä eikä Saksassa nähty keikkakaan juuri säväyttänyt. Hyvää katupunkrockia, mutta joku taikaloitsu on jäänyt tekemättä, jotta musiikki kuljettaisi minut sävelten fantasiamaailmaan nauttimaan kypsistä musiikin hedelmistä, vailla huolta huomisesta. Unohtamaan kaiken muun ympärillä. No, Street Dogs ei ole fantasiamaailmasta vaan raadollisesta Bostonista, joten vertaukseni ei toimi lainkaan.
Keikka oli kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävää katseltavaa ja kuunneltavaa; mainiot ”Fighter” ja ”Borstal Breakout” nostivat esityksen pisteitä, mutta diplomi jäi saamatta. (SP)

Heti Street Dogsin perään pärähti lauteille festareiden positiivisin yllättäjä Walls Of Jericho. Olihan tuota tullut levyltäkin kuunneltua, mutta enpä olisi silti uskonut että Candice on noin vihainen emäntä. Kyllä siinä silmä lepäs… Biisejä en tuntenut enkä pittiin jaksanut, silti viihdyin paikallani erinomaisesti koko keikan. Kertonee jotain laulajan vetovoimasta! Hyviä beatdowneja, ei ihan niin tavanomaisia ratkaisuja ja miehekästä karjumista. Bändi täytyy ottaa tarkempaan syyniin ja yrittää kollata joskus uudestaan livenä.

Ennen Terroria joutui vähän vetämään happea, Shadows Fallia pälyillen ja alueen hyviä ruoka-antimia nauttien.
Terrorista nyt voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta yksi seikka on kuitenkin varma. Kyseessä on järettömän kova livebändi, jota on kaikin puolin ilo katsella (??). Keikan alussa ja lopussa oli pitissä hiljaisempaa, joten tantereeseen pääsi vihdoin ottamaan oikein kunnolla tuntumaa. Materiaalia kuultiin ekalta demolta aina uuden levyn biiseihin, jotka ainakin noin livenä kuunneltuina vaikuttivat varsin monipuolisilta. Kahtena viimeisenä biisinä kuultiin Push It Away ja Lowest Of The Low, joten ei voi valittaa. Festariesiintyjien eliittiä. (JT)

Terrorin jälkeen esiintynyt englantilainen oi! legenda Last Resort oli kyllä pettymys. Ei bändi ole koskaan oikein ollut suurimpia suosikkeja, enkä nytkään innostunut nostelemaan muovituoppiani bändille. Muutamia suuria hittejä, King of the Jungle ja Violence in Our Minds, lukuunottamatta aika väsähtänyt oli meininki. Laulaja Roi (ei ollut kuitenkaan ihan susi(koira)) näytti pitkässä tukassaan, piukeissa farkuissa ja lenkkitossuissaan enemmän 80-luvun Kirkalta kuin klanipäiden idolilta. Monelta uudelta Last Resort fanilta meni varmasti hieman aikaa totutella legendan ulkonäköön ja ehkä se herättikin hämmennystä porukassa, jonka käsitykset bändistä olivat vallan muuta. Aikansa kutakin kaikenlaisia nahkapääleikkejä, musiikki on kuitenkin pääasia. (SP)

Paljon oli bändejä jo nähty, mutta suurin oli vielä edessä. Blood For Blood oli kuitenkin tolkuttomasti myöhässä, ja pieni ahistus alkoi hiipimään mieleen. Vihdoin päästiin aivan liian lyhyen setin kimppuun, jonka aikana kuultiin liuta hyviä biisejä, mutta suurimmat hitit jäi kuitenkin kuulematta. Paljon oli odotuksia bändiä kohtaan, mutta lyhyestä setistä ja väsähtäneestä sunnuntai-iltapäivästä johtuen jäi pieni pettymys päälle. Onneksi bändin näkisi koto Suomessa kuitenkin pian uudestaan.

Keikan jälkeen oli aika keskittyä Turbonegron missaamiseen (harmittaa) ja futiksen EM-finaaliin. Alueelle oli skateparkin viereen roudattu varsin iso näköradio, aamupäivän prömprömejä ja illan jalkapallohuipennusta silmälläpitäen. Kertoo jotain Keski-Euroopan kulttuurieroista, kun tuhatpäinen jengi tapitti finaalia silmäkovana vaikkei omalla joukkueella ollut kisoissa mitään käyttöä. Myös soihdutus nähtiin. Taustalla Max Cavalera paukutti viidakkorumpuaan. Kreikka voitti, joten tämän jälkeen oli hyvä painua pehkuihin odottamaan seuraavan päivän kärvistely-olympialaisia. (JT)

Kotimatka olikin sitten yhtä terva(snapsi)njuontia. Ens vuonna vois harkita festivaalin vaihtoa. Ei WFF huono vaihtoehto ainakaan bändien suhteen ole, mutta jotain vaihtelua perinteisiin kaipaisin. Matka toimi niin kuin pitikin ja eikä mitään yllättävää tapahtunut – olis edes dösän paskahuussi räjähtänyt!! (SS)

Paskamatkalaiset:
JT = Jaska
SP = Sauli
SS = Sören Sörensen