Kuva: Mustan kahvin blues

Mustan kahvin blues

Noin kymmenen vuotta sitten Soundi-lehdessä julkaistiin otteita Henry Rollinsin päiväkirjoista (Get in the Van), mutta muuta suomennettua materiaalia miehen tuotannosta ei tähän päivään mennessä olla julkaistu. 2006 perustettu pienkustantamo Diagonaali on huomannut puutteen, ja kääntänyt Rollinsin esikoiskirjan ”Mustan kahvin blues” viimein myös suomenkielelle.

Kirja on kokoelma Henryn synkkiä ajatuksia, joka jakautuu osiin: ”124 maailmaa”, kolme eri bluesia (tarinaa), päiväkirjan otokset vuosilta 1989 – 1990 sekä 61 Henryn unta. Lisäksi kirjan päättää ”tunne sinut” -monologi, joka kiteyttää kirjan pimeänpuolen runomittaan. Teos on täynnä yksinäisyyttä, väkivaltaa ja ahdistuneisuutta, ainoana valonpilkkuna vain sysimusta huumori, joka kierolla tavalla loistaa kirjan sivuilla. Itse en juurikaan nauttinut teoksen väkivaltaisesta kerronnasta, josta toivoa tai lohtua on turha etsiä. Parasta antia sen sijaan on jotenkin maanläheisempi päiväkirjaosuus, joka vie lukijan tien päälle, keskelle kiertue-elämän karua todellisuutta. Rollinsin kiertue-elämästä löytyy kuitenkin vieläkin parempi ja massiivisempi teos ”Get in the Van”, jota voin vain suositella kaikille hyvien kirjojen ystäville. Juuri Get in the Vanin alkuperäisellä kielellä lukeneena Mustan kahvin blues tuntuukin pienoiselta pettymykseltä. Mustan kahvin blues on kuitenkin niin sanottu kulttikirja, joka kannattaa lukea, vaikka Henry Rollins ei suosikkeihin kuuluisikaan. Voisin verrata kirjaa Rollinsin musiikkiin: Ei paskaa, mutta ei mitään klassikkokamaakaan (joku on varmasti toista mieltä).

Parhaimmillaan Rollinsin teksti on napakkaa ja suoraviivaista. Asiat sanotaan niin kuin ne on, hyvällä tyylitajulla ja turhia jaarittelematta. Kirjan suomennos toimii mielestäni ihan mallikkaasti, joskin pilkkuvirheet paistavat aika ajoin silmään (enkä ole edes mikään pilkunnussija!). Kaiken kaikkiaan tämä on hieno avaus uudelta pienkustantamolta, kääntää kirjoja erilaisista alakulttuureista. Mustan kahvin blues on sisällöltään raskasta luettavaa, joka sopii yksinäisiin fiiliksiin tien päälle, sinne missä se on kirjoitettukin.