Vuonna 2001 Englannissa perustettu Zatopeks on allekirjoittaneelle ennestään tuntematon pumppu, mutta mikäs sen mukavampaa kuin laittaa uutta musiikkia soimaan varsinkin kun se saa näinkin iloiselle mielelle. Homman nimi on pop-punk, ja kaikuja voi kuulla usealta vuosikymmeneltä. Jos tähän jotain nimiä vetää vertailuksi, niin Chicagon lahja Screeching Weasel liikkuu lähellä, kuten myös Ramones ja jotkut surf rock –meiningit vokaaliharmonioineen.

Platta tarjoilee slovareita (Song for Nina Simone), nopeatempoisempia vetoja (Culture of Control) ja kaikkea siitä väliltä. Mukana vilahtelee mausteena trumpetti ja kosketinsoittajakin on saatu muutamalle biisille mukaan. Käsien taputtelustakin voi olla montaa mieltä, mutta ei niitä ihan väärään paikkaan ole ujutettu.

Laulaja on ilmeisen rakastunut, ja jos siirapista pitää niin ne saa tämän avulla seiniltä valumaan. Yleisilme on muutenkin sympaattinen ja vastaavaa intoa pelkästä olemisesta voi löytää vaikkapa The Beach Boys –levyiltä. Mä olen mä, sä olet sä, ja siinä olemisen ohessa voitaisiin vaikka nuolaista yhdet kaljat. Ei elämän tarvitse mikään mysteeri olla, vaikka levyn kannen pöllö vähän pelottaisikin.