Yleislakko - Maailmanpolitiikan arkipäivää

Yleislakko – Maailmanpolitiikan arkipäivää

Ei näemmä vuottakaan ilman Yleislakkoa. Turkulaisen Yleislakon edellinen pitkäsoitto ”Vapauden rautaiset raamit” oli puolitoista vuotta sitten ilmestyessään melko outokin levytys. Tuolloin Yleislakko lähti hieman kokeilevimmille linjoille vaikka säilyttikin ytimensä, mutta totta puhuen sen pariin ei ole tullut juuri palattua, siinä missä debyytti-LP ”Kuka pelkää politiikkaa?” on kestänyt
kuuntelua paremmin.

”Maailmanpolitiikan arkipäivää” on tyypillistä Yleislakko, tyypillisempää kuin mitä ”Vapauden rautaiset raamit” oli. Nyt ei ole flirttailua rapin, skan tai minkään muunkaan kanssa, vaan paluu suoraviivaisempaan materiaaliin on todellisuutta. Taantumisestakaan tuskin voidaan puhua, sillä Yleislakko astelee myös eteenpäin pitemmälle jalostetun mutta särmikkään biisimatskunsa kanssa. Yleislakko ei ole nytkään tehnyt asioita samalla tavalla kuin kaikki muut bändit, ja ”vekkuleiksi” laskettavat melodiat ja melko ”hauskalta” kuulostavat riffit ovat yhä toiselta planeetalta kuin bändin lyyrinen anti. Poliittinen piikittely on pysynyt pinnassa eikä yhtye ole vieläkään arastellut, vaan uskaltaa töksäytellä asioita hyvinkin suoraan. Joku voisi moisia sanoa tahdittomuudeksikin, mutta kummasti nuo osuvat yksiin melko tarttuvien biisien kanssa. Eli (hyvällä tavalla) tyypillistä Yleislakkoa.

Omissa kirjoissani ”Maailmanpolitiikan arkipäivää” vääntää iskevyydessä ja tehdokkuudessa kättä debyytin kanssa, joten aika näyttänee kumpaa levyä tulee vastaisuudessa kuunneltua enemmän.