Harmaissa kansissa näkyy karu teollisuusmaisema ja tietokoneella tehdyn näköinen korppi. Ehkäpä Corvus Corax on kokenut inflaation rock-levyjen kansikuvissa, mutta silti se näyttää aina yhtä tyylikkäältä, vaikka itse sisältö ei aina yhtä tyylikästä olisikaan. Walkalonen debyytti “The Stand” on lopulta yhtä dramaattista kuin Salattujen Elämien perjantaihuipennus

Kevyimmillään ja kaikkein hittihakuisimmillaan Walkalonesta tulee mieleen kovasti muuan Sunrise Avenue, joka on lähtenyt vetämään hieman synkemmin kosiskellakseen HIM:in faneja. Siinä on toisaalta edustettuna vain Walkalonen toinen puoli, sillä toinen puoli onkin sitten jo hieman metallisempi. Tosin raskaammasta Walkalonesta taas tulee mieleen eräs Suburban Tribe, eikä Ville Tuomelta kuulostava laulaja missään vaiheessa karistakaan tuota käsitystä.

Walkalone ei jää iäisyyksiksi kärvistelemään ja tallaamaan samoja katuja, vaan kiskoo johdot seinästä jo puolen tunnin tuskailun jälkeen. Jäljelle jäi useampikin korvamato, mutten osaa sanoa onko kyseessä hyvä vai huono asia. Mutta ainakin aiemmin tässä arviossa mainittujen yhtyeiden fanit tuntevat olonsa Walkalonen modernin rockin parissa taatusti kotoisaksi.

Tagit: Walkalone