Waking Kills The Dream on yksi uusimmista levyn ulos pukanneista bändeistä tällä hetkellä. WKTD on omaksunut aika pitkälti tämän hetken virtaukset tinkimättä silti omista jutuistaan, öh, luulisin… tosin ei nyt lähdetä spekuloimaan kuka teki mitäkin ensin ja niin edelleen vaan kerrotaan jotain tästä jenkkilän poikien tuotoksesta.
Bändi on tällä hetkellä yksi kuumimmista nimistä niin jenkillässä kuin euroopassakin. Tämä johtunee ehkäpä siitä että itse pumppu on jenkeistä ja takana seisoo euroopan aktiivisin hc-lafka GoodLife. Niinkuin on viime aikojen perusteella käynyt selväksi, niin yhtiöt sainaavat yhä emompaa matskua yhä herkemmin ja niin on myös tässä käynyt. Tämä kyseinen lätty ei tosin ole, luojan kiitos, mitään sellaista mitä yleensä on totuttu pitämään emona. Eli tämä ei ole ruotsalaisten pasifistien ilman kenkiä lootusasennossa suoritettua itkua, jota säestää jonkinlainen perseenreikä semisärökitara, vaan tässä ilmoille lennähtää hyvinkin metallisia riffejä ja ajoittain hyvinkin raskasta rumpu työtä, sekä ajoittain tylyjä kurkun pieksemisiä. Näihin raskaampiin vaikutteisiin löytyy varmasti syy laulaja Kevin Byersin ex-bändistä, yhdestä omista kaikkien aikoje suosikeistani Morning Againista, ja kun tarkemmin miettii niin kyllähän se tästä kuuluu… Onhan tässä joku tyyppi 12 Tribesistakin, mutta minä siitä mitn tiedä.
Waking Kills The Dream paiskoo emotionaalista coreaan pätevällä soittotaidolla jossa turha retostelu on jätetty muiden hommiksi ja keskitytty tarkkaan sekä soundikypsään soittoon. Vokaalit on hoideltu kahden laulajan voimin joista todennäköisesti toinen hoitaa puhtaat osuudet yksin ja toinen rankemman puolen yksin. Tästäkään tosin ei varmuutta ole, kun eivät nuo kannet paljon yhtä jos toistakaan asiaa valota. Sanat on täysin jätetty pois, mikä ihmetyttää tällaisessa tapauksessa kun pojilla on paljonkin sanottavaa. Sanottavan asiallisuudesta en mene vannomaan, mutta oma mielipide jokaiselle, vaiko?
Tämähän alkaa oikeen vituttamaan kun levyjen laatu on niin hyvää että edes tuotannosta ei pääse kunnolla lyömään. Joka lätyllä on vähintään ns. perushyvät saundit eikä poikkeuksia ole vielä eteen tullut, tosin odotan mielenkiinnolla koska niitä ensimmäisiä treenidemoja alkaa postista tippua…
Tämän tyyliltään silti omanlaisensa tuotoksen muutaman kerran kuuntelun perusteella on yhteenvedoksi sanottava seuraavaa: ei ole ihan minun vankinta tyyliäni, mutta näin objektiivisesti katsottuna, hyvin sävellettyjä ja rakennettuja biisejä, tarkkaa soittoa, hyvää soundimaailmaa ja tuotantoa sekä odottamaani parempia melodiota. Paljon saa odottaa vielä siilä poppoo ei ole ollut kasassa vielä vuottakaan. Kaikin puolin alan miehille ja naisille varmasti kannattava hankinta.

Tagit: Waking Kills The Dream