Kuva: Vinokäyrä - S/t

Vinokäyrä – S/t

Aivan kuin tämmöinen skitsoileva kesäkeittocore – johon on sekoitettu kaikkea mitä levyhyllystä sattuu löytymään – olisi kovassakin huudossa nykyään. Vinokäyrä on tosin näistä kokeilevimmista yhtyeistä maanläheismpiä, sillä ihan sirkushulinaksi se ei musiikkiaan ole säveltänyt. Olisi helpointa niputtaa yhtye hardcore punk -genreen, mutta kasikakkosesta ja d-beatista pysytellään kaukana. Vinokäyrässä on jotain kieroa ja kummallista, minkä vuoksi se kuulostaa täysin omaltaan. Valse Tristehän tulisi kuvauksista seuraavaksi mieleen, mutta ei Vinokäyrä kuulosta siltäkään!

Miltä Vinokäyrä sitten kuulostaa? Yhtyeen debyyttitäyspitkä on albumina lyhyt, mutta sitäkin erikoisempi. Vinokäyrän mekastuksessa kohtaavat niin punk, metalli, rock kuin arktinen hulluuskin. Jälkimmäistä näistä on mukana melko paljon, ilman sitä koko plättyä tuskin olisi edes olemassa. Jotain yhtyeen hulluudesta kertoo sekin, että Ei näille maille yhdistelee päheään riffittelyyn hieman rautalankaakin. Ei tarvitse olla kummoinenkaan puristi, jotta tästä hämmentyisi.

Vastatakseni aiemmin esittämääni kysymykseen: Vinokäyrä kuulostaa itseltään. Mutta tältäkö sitten kuulostaa hardcoren ja suomirockin yhdistelmä? Mutta aivan kuten arvata saattaa, niin Vinokäyrä todennäköisesti jakaa mielipiteitä yhtä tehokkaasti kuin se mainittu kesäkeitto. Toiset inhoavat, toiset tykkäävät kuin hullu puurosta.

(VK:n debyytin saa nyt ilmaiseksi Rabbit Ilsn Recordsin sivujen kautta. Toim.huom.)