Kuva: Verjnuarmu - Lohuton

Verjnuarmu – Lohuton

Muistan ne ajat, kun Verjnuarmu oli Mikseri.netin suosituimpia metallibändejä. Jo tuolloin Verjnuarmu erottui joukosta savon murteellaan, vaikka musiikilliset ansiot eivät ihan niin ihmeelliset olleetkaan. Noista ajoista on jo vuosia, ja Verjnuarmusta on kasvanut jo kolmannen studioalbuminsa pruikauttanut, aikuiseen ikään kypsynyt yhtye.

Kun Verjnuarmusta kuultiin ensimmäisen kerran, niin kaikkihan kiinnittivät huomiota lauluosastoon. Tälle kantahämäläisellekin Savon murre kuulosti totta kai eksoottiselta, mutta väistämättä mieleen juolahti ajatus siitä, ettei Verjnuarmulla ole muita täkyjä savolaisuutensa lisäksi. Valitettavasti tätä ajatusta bändi ei saa kitkettyä kaalistani vieläkään. Melodista death metallia on Savon(kin) maisemissa kaskettu jo moneen kertaan aiemminkin, tätäkin ohuemmilla soundeilla.

Eihän tässä kuitenkaan olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä (joka muuten vaikuttaa yhtyeen riveissäkin), eli kokemusta on ehtinyt kerääntyä Verjnuarmun selkäreppuun. Siitä huolimatta Verjnuarmu tuntuu piiskaavan itseään liian hellästi, ”Lohuttomalle” kun mahtuu edelleen keskinkertaista tusinadödöäkin. Luutarhassa tosin on itua muutenkin kuin vain leikittelevän otsikkonsa kanssa, mutta yleisesti ottaen keskinkertaisuuden rankoja tuntuu olevan tässä suossa kuin muikkuja kalakukossa. Se Savon murre lisää eksotiikkaa, mutta on muuten täysin toissijainen seikka, eikä tee ”Lohuttomasta” parempaa tai huonompaa levyä.