Välistä on aika huvittavaakin havaita, miten moni jo 80-luvulla vaikuttanut thrash metal -yhtye on yhä hengissä. Myös saksalaisen thrashin B-luokan (tai joskus paremminkin C-luokan) kyntäjä Vendetta sen kun jatkaa porskuttamistaan. 80-luvun loppupuolella pari albumia julkaissut ryhmä nukkui koko 90-luvun ajan kauneusunia, mutta monien muiden tavoin heräsi horroksesta jälleen 2000-luvulla. Tänä vuonna Vendettan uudelleenaktivoitumisesta tulee täyteen jo kymmenen vuotta, joiden aikana on julkaistu yhteensä neljä pitkäsoittoa, viimeisimpänä viime vuoden lopulla ilmestynyt “Feed the Extermination”.

Vendetta ei koskaan kuulunut alansa terävimpään kärkeen, eikä uutukainenkaan Vendettan asemia varsinaisesti paranna. Soundeja on päivitetty vastaamaan 2000-luvun standardeja, mutta itse biisimateriaalissakaan ole juuri hurraamista. Yhtye veivaa suhteellisen mielenkiinnotonta tusinathrashia, mutta vasta yhtyeen riveihin reunionin myötä astellut vokalisti Mario vie loputkin kiinnostavuuspinnat takaisin Baijeriin. Ei tämän “Fäkkin äshöyl” -karjahduksilla korostetut kärinät kuulosta kovinkaan vakuuttavilta, pelkästään yrityksiltä kuulostaa karismaattisemmalta kuin mitä mies oikeasti on. Ukko on kuin thrashimpi versio Ralf Scheepersistä.

“Feed the Exterminationilla” on kieltämättä hetkensä, mutta nekin käyttäisi mieluummin kiinnostavamman thrashin kuuntelemiseen. Yhtyeen 80-luvun levytyksiä sentään vielä kehtaa kuunnella, mutta siinä missä vaikkapa Sodom kuulostaa tekijöidensä päivätyöltä, on Vendetta lähempänä päivätöihinsä kyllästyneiden keski-ikäisten ukkeleiden viikonlopunviettoa.

Tagit: Vendetta