Kuva: Unearth - The March

Unearth – The March

Eipä tienneet ”Endless” EP:tä julkaissessaan nämä Massachusettsin massamurhaajat millaisen kirouksen olisivat päällemme langettavan. Vuosituhannen alun jälkeen on ”metalcore” räjähtänyt käsiin, eikä vähiten Unearthin uraauurtavan toiminnan ansiosta.

Nyt on bändi julkaissut neljännen pitkäsoittonsa ”The March”, eikä jätä Unearth tälläkään kertaa epäselväksi mistä on kyse: harmoniset kitaramelodiat ja -tilutukset kirmaavat kilpaa tuplabasarilaukan kanssa heti alkumetreiltä lähtien, ainoastaan sillä erotuksella, ettö jyystö on ankarampaa, kertsit melodisempia ja rumputulitus tiukempaa kuin koskaan aiemmin. Samalla ”The March” johdattelee metalcorea pois genren umpikujaan johtaneista loputtomista ja tarkoituksettomista breakdowneista, munattomasta vokalisoinnista ja tyhjänpäiväisistä melodioista, kohti ”likaisempaa” mutta myös melodioiltaan ja sovituksiltaan täyteläisempää soundia.

Yhtyeen aiemmista levytyksistä poiketen – itselle on bändin tähänastisesta tuotannosta, niin tasokasta kuin se onkin, jäänyt mieleen tasan yksi biisi, Endless-EP:n nimikappale – ”The March” onnistuu jopa jäämään kuulijan mieleen useallakin biisillä. Esimerkiksi avausraita My Will Be Done on bändin vahvin esitys tähän päivään mennessä, kiteyttäen täydellisesti kaiken sen oleellisen, mistä tässä musiikissa on kyse. Crow Killerin köörilaulut ja The Chosenin rokimpi riffittely tuo uudenlaista ilmettä musiikkiin. Viimeksimainitusta muuten irtoaisi loistava lisäkaneetti ”väärin kuultuja laulunsanoja” -opuksiin. ”We are the balls to the walls” (”We are the pulse of the world”) lienee mielleyhtymänä kuitenkin anteeksiannettava vähän balls to the walls -metalliin kallellaan olevan pääriffinsä ansiosta…

”The March” on ehkä tuttua ja turvallista, mutta tuskin kokonaisen genren luoneelta bändiltä tarvitsee joka kerta jotain mullistavaa odottaakaan. ”The March” on mestarinäyte siitä, minkä Unearth osaa parhaiten. Klassikkoainesta.