Turmion Kätilöt - Technodiktator

Turmion Kätilöt – Technodiktator

Ehdottomasti koko Suomen tunnetuimmaksi industrial metal -yhtyeeksi muodostunut Turmion Kätilöt on suoltanut Osasto-A:n kautta viidennen studioalbuminsa, ”Technodiktatorin”. Itseäni tyydytti merkittävästi Kätilöiden edellinen levytys ”Perstechnique”, ja rajussa soitossa oli aikanaan myös aikaisempi tuotanto.

Ristiriitainen tunne iskeytyi pääkoppaan, kun kuulin albumin olevan kunnianosoitus 90-luvun tanssimusiikkiyhtyeille. Tekno on tietysti osa TK:ta, mutta vain lisuke, ei pääruoka. Turmion Kätilöitä arvosteltaessa tulee mieleen aina sama ongelma: fanit (esim. allekirjoittanut) ei tahdo yhtyeen muuttavan tyyliään. Irstas teknometalli kaikkine omaperäisine piirteineen on tavaramerkki, josta ei vain voi luopua. Pelotti, että en enää ikinä kuulisi Rukoukset Rattoisat -tyyppisiä Kätilöralleja.

Levyn avaa TK-mittapuulla keskivertoa laimeampi Silmät sumeat, ja samaa linjaa jatkaa jokseenkin vielä hieman laimeampi Antaa palaa. Kiero yllätys piileekin tulevassa, kaksi koko levyn hypetetyintä kipaletta: Pyhä Maa, joka lyriikoiltaan ja sovitukseltaan vetää vertoja yhtyeen aikaisemmille mestariteoksille sekä sinkkuna lohkaistu, yksinkertaisesti tappavan svengaava Jalopiina vetävät kuuntelijalta housut alas. Teurastajan kaltaista ikisuosikkia en usko kummastakaan syntyvän, mutta silti nämä nostavat levyn keskiarvoa todella. 
Varsinkin, kun muut maininnan arvoiset kappaleet Rehtori sekä To be continued act I tekevät vaikutuksen, on tämä diktaattori paikkansa levyhyllyssä ansainnut.

Ja miten kävikään, ensikuuntelulla korkeintaan ruokailualustaksi tuomittu albumi onkin keskivertoa parempi levytys, ja kappaleiden lisäksi tähtiä kirkastavat kristinusko-kritiikki sekä (jälleen) toinen toistaan nerokkaammat sanoitukset. Kokeilkaa ihmeessä, sillä paria oikkua lukuun ottamatta tämä diktaattori käskee ja kyykyttää isän, pojan ja nyrkin nimeen.