Tukkanuotta-Subukokous

Tukkanuotta – Subukokous

Sananmuunnosten kanssa jo kolmatta kertaa kikkaileva Tukkanuotta tuntuu olevan vauhdissa aina kerran vuodessa levytyspuuhien merkeissä. ”Subukokous” on nimittäin helsinkiläisten jo kolmas EP suunnilleen yhtä monen vuoden aikana. Luulisi tahdin jo huimaavan, mutta ei: Tukkanuotta taisi saada pihalle tiukimman pärähdyksensä.

Tukkanuotassa ei aiemminkaan ollut mitään vikaa, mutta jostain syystä ”Subukokous” kuulostaa vain paremmalta kuin aiemmin. Ehkäpä Tukkanuotta on saanut muutaman terävän riffin kirjoitettua tai sitten soitolle on tapahtunut jotain. Tai sitten Tukkanuotan jäsenistö koki eräänlaisen valaistumisen, vaikkei periaatteessa ole tehnyt ilmaisulleen paljoakaan. Death metallin mullasta ammentava mutta reilusti myös thrashin kaukalosta ahmiva Tukkanuotta kuulostaa varsin rumalta, ja soundipuolella ruvet on jätetty nyppimättä. Lähiörappiota hieman vähemmän hannukarpomaisesti dokumentoiva Tukkanuotta on keksinyt parit nokkelat riimit. Esimerkiksi ”narkkipiispa” hymyilyttää, vaikka yhtyeen lyyrinen tuotanto on paikoin edelleen väkisin väännettyä. En suostu imemään sykkivää.

Tukkanuotta kiskaisi allekirjoittanutta pataan tehokkaammin kuin ”Huomenta suolella”, vaikkei ”Subukokous” yhtyeen suuntaa muutakaan. Sanottakoon sitten niin, että ”Subukokous” on Tukkanuotan paras levytys tähän asti, ja siihen tutustuminen on suositeltavaa jos death ja thrash metallin ristisiitos tuntuu vähänkin siltä omalta jutulta. Pitkäsoitolta kuunneltuna tämä todennäköisesti alkaisi jo väsyttämään, mutta ainakin ”Subukokous” on varsin napakkaa ja toimivaa kurmootusta.