Destiny tekee muutakin, kuin järkkää hyviä kiertueita ympäri Eurooppaa. Destiny julkaisee myös levyjä ja tässä yksi niistä.

Useita vuosia kasassa ollut ja Euroopan post-hc, emo ja indie piireissä tunnettu (tai sitten ei) orkesteri Tribute To Nothing julkaisi tuossa kesän kynnyksellä uusimman levynsä, joka sitten päätyi parin mutkan kautta cd soittimeeni. Saksalaisesta bändistä on kai kyse sähköpostiosoitteen de-lopusta päätellen. Ihme kyllä laulajan äänestä voisi kuvitellä bändin tulevan vaikka jenkeistä asti, niin vakuuttavaa kielen lausuminen on. No onhan tämä sentään nauhoitettu jenkeissä ja oikein alan ykkösmiesten ja –studion voimin eli Blasting Roomissa Livermoren ja Stevensonin avulla on saatu aikaan tosi paljon Hot Water Music/Draft vaikutteista materiaalia. Keskitempoista kitaravetoista meininkiä siis luvassa. Huudoista ei tässä yhteydessä kannata puhuakaan, vaikka bändi itse tuon post-hc genren itselleen haluavat laittaa viitteeksi. 12 biisiä sydänsuruista ynnä muista ihmissuhdekarikoista.

Helppo tätä on kuunnella, muttei kumminkaan mitenkään mieleenpainuvaa. Levy on joka kuuntelulla kuin uusi, kun edelliskuuntelusta ei mitään päähän jäänyt pyörimään. Eli voisi jopa tylsäksi haukkua, muttei kumminkaan. Jokin tässä kuitenkin viehättää, ehkä se on laulajan upea ääni, ja lähes joka kappaleessa biisien taustalla kulkevat kitaratilutukset. Olivat muuten keväällä pitkän rundin Boysetsfiren lämppärinä.