Kuva: Torture Killer - Sewers

Torture Killer – Sewers

Tortun kohdalla on vaikea lähteä liikkeelle kirjoittamiseen, koska yritän jo heti kättelyssä karsia fanimomentin pois edes jollain tasolla ja miettiä, mitä kaikkia osa-alueita haluan bändin uusimman tuotoksen kohdalla hehkuttaa. Lähdetään nyt siitä liikkeelle, että kyseessä on kokonaisteoksena paras suomalaisen, tai ehkä jopa minkään maalaisen bändin julkaisema deathmetal-kiekko mitä tulee ainakaan muutamaan vuoteen mieleen.

”Sewers” sisältää kahdeksan murhaavaa kuolonmetalli-palaa jotka kaahataan enimmäkseen keskitempolla tai hitaammilla vaihteilla läpi tykittäen samalla suolet solmuun vääntäviä kirveen lailla päähän jääviä riffejä, konekivääritulituksen tarkkaa ja tappavaa todella tyylikästä rumpalointia, sekä kurkkua silpovaa viemäriörinää – juuri sitä mitä deathmetallin vokalisoinnin kuuluukin olla. En voisi enempää arvostaa Juri Sallisen vokaalisia ansioita, nimittäin se murhaavuus ja mataluus millä hän kuolettavat riiminsä ja säkeensä pihalle räkii, jättää monet huutajat, rääkyjät ja ties mitkä pilipali-ähisijät kauas taakseen. Näihin mestarillisiin vokaaleihin yhdistettynä sairaat ja oikeaa aihepiiriä käsittelevät sanoitukset, jo edellä mainitsemani parhainta parhautta metallin saralla edustavat riffit ja kipeän tyylikäs rumputyöskentely tekevät tästä pläjäyksestä välittömän suomalaisen deathmetallin klassikon, minkä arvo varmasti säilyy muiden Tortun kiekkojen ohella vuodesta toiseen. Soundipolitiikkakin palvelee tarkoitustaan todella hienosti ja se pieni onttous, mistä aiempi Swarm!-albumi kärsi, loistaa poissaolollaan.

Tämä arvio on kirjoitettu Torture Killerin keikan jälkimainingeissä parannellessani seuraavana päivänä krapulaa kuuntelemalla jo kolmatta kertaa kiekkoa läpi.