Torture Killer - Phobia

Torture Killer – Phobia

Ehkäpä Suomen kuuluisimman brutaalia death metallia soittavan yhtyeen, Torture Killerin neljäs täyspitkä, ”Phobia” on julkaistu vihdoin useamman vuoden odotuksen jälkeen. 2012 ilmestynyt ”I Chose Death” -EP oli vahva esitys, mutta nyt TK palaa mielestäni kovempana kuin koskaan.

Yhtyeen pääpirun paikka on kokenut muutoksen tuulia, aluksi sisään marssi ex-Cannibal Corpse -vokalisti Chris Barnes (joka muuten esiintyy vierailevana artistina levyllä), Barnesin lähdettyä Juri Sallinen ja viimeisimpänä edellisellä EP:llä mukaan tullut Pessi Haltsonen. Kuuluisista nimistä huolimatta pidän nykyistä laulajaa todella lahjakkaana ja juuri Torture Killerille sopivimpana. Kansitaide on synkän yksinkertainen, miksaus on tehty veitsentarkasti oikein… Ainostaan promolevyn ulkoasu, joka muistuttaa 15-vuotiaan warettajan polttamaa cd-levyä, jäi kalvaamaan. Levy-yhtiö voisi tässä kohtaa hieman antaa budjetista periksi.

Nopeat ja hitaat kappaleet vaihtelevat vuorotellen, esim. Book of the Dying World on iskevä kipale, vaikka yhtyeen normaalista nopeasta tahdista poikkeaakin. Levy muistuttaa hitaudessaan (normaaliin tuplabasari-tyyliin verraten) kiinalaista vesikidutusta mutta tuo esiin matalien kitarariffien painostavan tunnelman, jonka useat deathbändit unohtavat. Lätty on omiaan kiduttamaan, esim. kolmas ja neljäs raita ovat aivan varmasti tähänastisen Torture Killerin parhaimpia biisejä. Await His Third Arrival on demoninen, piinaava kappale, Written In Blood on levyn parhaimmistoa taustalla vinkuvien kitarariffiensä takia, ne tuovat brutaalin laulun tueksi verisen korsetin, josta kuuntelija pystyy ammentamaan koko levyn hienouden. Myös Cannibal Corpselta vahvasti kalskahtava Faces Of My Victims toimii, riffit iskevät ja livebiisinä tämä on omiaan tappamaan.

Niin, tässä on suomalaista death metallia parhaimmillaan, mutta miksi? Torture Killerin tyyli levyllä on simppelin brutaali, se tuo uutta näkökulmaa koko yhtyeen aikaisempaan uraan ja tekee kaiken aiemmin tehdyn vielä paremmin kuin ennen. Levy on helppo kuunnella läpi, se on samaan aikaan äärimmäinen mutta svengaava tekele. Vaikeasti sanoin selitettävissä oleva levy, joka aukeaa vasta kuudennella kuuntelukerralla, mutta on uudelleenkuunteluidenkin jälkeen yksi vuoden parhaista suomalaisista levytyksistä.

[youtube url=a-Fn1jEhlHY]