Mikä on Suomen toiseksi vanhin kaupunki? No Ulvila tietysti! Porin vieressä majaileva Timo Koivusalon ja Simo Frangenin syntymäpaikka on tällä kertaa tehnyt tiensä Suomen punk-skeneen The Tarjas -nimisen yhtyeen voimin. Alkujaan jossakin kohtaa Ulvilan ja Koria-Rollin välistä matkaa perustettu trio aloitti uransa The Donnas -käännöksillä siirtyen ajan mittaan omiin biiseihin tehden lukuisia keikkoja ja yhden seiskatuumaisen ennen juuri ilmestynyttä debyyttilevyään. Talvella toisen kitaristin liittymisen myötä nelikoksi kasvanut yhdeksänvuotias bändi tuo levyllään paljon mielenkiintoa suomenkielisen ramopunkin maailmaan, jo levyn ensimmäiset rallit kertaavat mistä taas on kyse: Kolmen soinnun punkista koukkujen kera.

The Tarjasin ulosanti on nopeata ja simppeliä särökitaroiden täyttämää punkkia laulaja-kitaristi Veskun suullisen esityksen ollessa pääosin artyisää sekä matalaa karjumisen ja laulamisen välimaastossa kulkevaa tuotosta. Aivan parhaita laulajia hän ei todellakaan ole mutta täyttää ainakin punkkiin vaadittavat saappaat. Levyä ei voi sanoa millään tavalla uudistavaksi mutta sitä leimaa eräänlainen rehellisyys ja sympaattisuus. Sanoituksiltaan laulut ovat kertomuksia nuorten elämästä vailla pyrkimyksiä kommentoida laajempia maailman tapahtumia aiheiden käsitellessä enemmän tai vähemmän pogoilua, ihastumista, kaljanjuontia ja muita asioita joita nuori punkkari päänsä sisällä toisinaan käy läpi. Viittaukset Poriin ja Ulvilaan eivät kuitenkaan jätä kuuntelijalle ulkopuolista oloa vaikkei olisikaan viettänyt kesäänsä Kirjurinluodossa kaljaa litkien tai vaikkei tietäisikään Ulvilassa majailevaa kuution muotoista juoppotaloa, siis Juoppokuutiota! Mukaan mahtuu niin iloisia ralleja (Punkrock prinsessa, 040708, Petra hei) kuin elämän nurjista tunnelmista kertovia tarinoita (Mä en tahdo mennä ulos enää ikinä, Mä en haluu olla pilvipää).

Soitoltaan tarjat ovat juuri niin hyviä kuin ramopunk-bändeiltä voi odottaa: kitarasooloja sun muita musiikillisia kikkoja tuskin löytyy vaan ne korvataan temmolla ja voimalla. Misfits-käännös Aamukuus ja Häiriköiltä riffinsä lainannut Juoppokuutio kertovat yhtyeen olevan kuitenkin sujut musiikkinsa kanssa eikä pyrkimyksestä olla omaleimainen punkin uudistaja. Aivan suomalaisten esikuviensa tasolle yhtye ei kuitenkaan pääse, ajoittain biisit voivat kuulostaa jokseenkin tasapaksuilta ja yllätysten suhteen levyllä on hiljaista kuin pääsiäisenä Nasaretissa. Joka tapauksessa levy on tutustumisen arvoinen ja kelpo valinta punkkidiskoihin.

Tagit: The Tarjas