The Republic Of Desire - Tower

The Republic Of Desire – Tower

Lappeenrantalainen The Republic Of Desire haluaa kutsua itseään jostain syystä industrial metalliksi. Samahan se minulle minä musiikkiaan pitää, mutta pienoisen karhunpalveluksen yhtye itselleen tällä linjanvedolla tekee. Kovinkaan monen death-/ääri-/modernin metallin ystävän korvissa ei industrial soita kovinkaan positiivisa kelloja ja kuitenkin, juuri tuohon yleisönosaan uskoisin ”Towerin” varsin hyvin vetoavan.

Levy lähtee The Imperuimilla varsin jykevästi liikkeelle. Blästi pauhaa ja Kalle Lindberg kurittaa kurkkuaan. Miehen kontolle on albumikrediiteissä laitettu myös ohjelmointi, eli ”industrial”-vaikutteiden kohdalla ei ole kyse mistään pilipalipimputtelusta, vaan melko häiriintyneestä äänimaisemasta (mikä lienee (?) ”industrialin” alkuperäinen määritelmä, ennen kuin saksalaiset pilasivat sen). Anti-indu -ihmisenä käy levyn edetessä jopa selväksi, että noita nyansseja olisi voinut käyttää rohkeamminkin, sen verran samoilla raiteilla levy etenee. Paahdon keskelle on muutamaan biisiin ujutettu kivasti pari tamppauskohtaa, esimerkiksi Cleansing ja Virtue erottuvat tässä suhteessa edukseen.

Vaikka 11 kappaletta tuntuu ajoittain melko haastavalta palalta nieltäväksi, erottuu joukosta lopulta sen verran nyanssia, ettei levy tunnu yhdessä ja samassa metalliprässissä mankeloidulta. ”Tower” ei pohjimmiltaan tarjoa death metalliin mitän kovin mullistavaa, mutta ohjeishärpäkkeet mukaan lukien The Republic Of Desire on kuitenkin Suomen mittakaavassa varsin omalaatuinen orkesteri, ja siltä kantilta ihan relevantti lisä metallitarjontaan nyt ja tulevaisuudessa.