Kuva: The Heartburns - Fixin' to Die

The Heartburns – Fixin’ to Die

Perkeleellinen päihdeongelma, talous kuralla ja ihmissuhteet päin persettä? Maailma on tyly paikka, ja viikonlopun viihdekäyttö venyy pitkälle viikkoon? Kuulostaa tutulta! Soundtrackiksi ikuiselle vapulle sopii mainiosti kovasti kalliolaistuneen The Heartburnsin uutukainen.

Heartburns julkaisi toisen täyspitkänsä Fixin’ to Die maaliskuun, ja jatkaa siitä, mihin se edellisellä levyllään jäi. Laulujen aiheet pyörivät ah!, niin tuttujen ja turvallisten asioiden äärellä… Älä siitä huoli, sillä näinhän täällä käy. Aurinkokin paistaa, vaikkei sitä näy…

Musiikillisesti ollaan hyvin lähellä esimerkiksi Eppu Normaalin Maximum jee jee:tä, jota voidaan pitää eräänlaisena Suomi-klassikkona. Yksinkertaiset kitarariffit yhdistettynä sympaattisen laulaja Teemun hälläväliä-laulutyyliin, on tyylitajultaan niin nerokasta, että nyt ollaan lähellä jo todellista punkjumaluutta. Tässä piileekin ehdottomasti The Heartburnsin vahvuus, joka salakavalasti koukuttaa kuulijan. Levyn lyhyt mitta (18 minsaa tai jotain) on hyväksyttävä ratkaisu, joka pitää paketin mielenkiintoisena aina hamaan haimatulehdukseen asti. Vaikka laulujen sanat voivat sivullisesta kuulostaa jopa ahdistavilta, ovat biisit kuitenkin täynnä punkkiin kuuluvaa itseironiaa ja huumoria.

Jos punkista pitäisi valita joku suosikki alalaji tms (niin kuin media tykkää asioita lokeroida), olisi tämä rokupunkki minunkin valintani. Nämä pojat eivät valita, nämä pojat kertovat tarinoita elämän nurjemmalta puolelta. On mielenkiintoista nähdä, nouseeko joku HB:n tekele 2000-luvun punkklassikoksi, sillä sen verran vahvasta ja tasalaatuisesta kamasta on kysymys.