Brittiläisestä hardcoresta on viimeaikoina eniten palstatilaa vienyt vastikään miljoonan punnan levytyssopimuksen tehnyt – voidaanko tässä tapauksessa enää hardcoresta puhua? – Gallows, mutta heti kintereillä vaanii huomattavasti sujuvammin rullaava brightonilainen The Ghost Of A Thousand.

Brittiläiseksi The Ghost Of A Thousand kuulostaa “luvattoman” paljon ruotsalaiselta. Varmasti jonkinlaista roolia  soundin syntymisessä näyttelee nauhoittaja/tuottaja Pelle Gunnerfeldt (Refused, The Hives), mutta kyllä bändin meiningissä ja ennenkaikkea laulaja Tom Laceyn äänessä on lähtökohtaisesti jotain perin ruotsalaista, ettei sitä pelkästään tuottamalla saada aikaiseksi. Selkeimmät mielleyhtymät syntyvät Ninen suuntaan, muutoinkin kuin laulusuoritusten osalta, mutta ei Gallowsin levottoman meuhkaamisen vaikutusta voi myöskään vähätellä. Onpa mukana “progressiivisempiakin” (lue: edistyksellinen, uudistusmielinen; ei siis mitään tekoa proge-musiikin kanssa…) sävyjä, joiden ansiosta musiikkiin tulee selkeä ominaissaundi; puhtaampia rokkilauluja ja loppussa jopa vähän post-metallista fiilistelyä. Lopputulema on ajoittaisesta venkoilusta huolimatta mukavasti rullaava älpykkä.

Kovin moni ei varmaan myöskään tiedä bändin esiintyvän tänä iltana Tavastialla. “New Hopes, New Demonstrations” antaa ainakin rockenrollaavan coren ystäville hyvän syyn raahautua paikalle, mikäli ei tähdellisempää puuhaa illaksi vielä löydy.

Tagit: The Ghost Of A Thousand