Terveisiä Suomen perseenreiästä!

Tämän kohteliaan tervehdyksen meille lähdettää The Dwyers, jonka kotikaupunki on kuinka ollakaan Turku. Yhtye on muotoutunut erinäköisten projektien kautta ja on perustettu vuonna 2007. Mitään rookiesoittajia tämän yhtyeen jäsenet eivät siis ole. Viime vuonna yhtye ehti julkaista ensimmäisen seiskatuumaisen ja tällä hetkellä The Dwyers on miehistönvaihdoksen jälkeen valmistelemassa ensimmäistä pitkäsoittoaan.

Yhtyeen seiskalta löytyvät lontoonkieliset kappaleet Betty Sue, Until the End, Nothing to Lose ja Giggling Faggots. Itse tykästyin kolmeen ensinmainittuun kipaleeseen. Neljäs biisi tuntui hieman irralliselta, mutta ei senkään tarvitse hävetä katu-uskottavuuttaan. Soitto on tarkkaa ja tylyä punkrokkia, johon vokalistin kähinä sopii kuin nyrkkirauta kouraan. Erityisesti panin merkille rumpalin tiukan kompin ja nakutuksen. Ensimmäinen vertauskohta löytyi myös kotimaisesta The Heartburnsista, jossa yllätysyllätys 3/5 The Dwyersin miehistöstä on aiemmin soittanut. The Heartburns kuuluu suosikkeihini ja sellaisen sain juuri myös The Dwyersista.

Tämän laitan seuraavan kerran soimaan, kun otan kotisohvalla kaljaa ja mietin ympärillä olevan maailman synkkyyttä. Biiseistä välittyy elämän kovuus, jonka nyrkiniskuista aiheutuneita arpia nuoleskellaan vitutuksen vallassa kadulla kävellen. Vaimon tai tyttöystävän poistuminen elämästä unohtuu, kun tämän on kuunnellut. Ellei sitten se entinen parempi puolisko ole vienyt levysoitinta matkassaan.

Tagit: The Dwyers