Vaikka kevät on jo pitkällä, on silti vihreys ei ole vielä päässyt täyteen kukoistukseen, etenkin kun vielä pohjoisesta saattaa kylmempi ilmavirta puhallella tuulipuvun taskuihin viileää viimaa. Nyt on kyseessä lämmin, mutta silti napakka tuulahdus Oulusta. The Driven Dynamo tulevaa (työstäminen aloitettu jo viime vuoden marraskuussa) täyspitkän promotointia ajatellen julkaistu “Living extreme” sinkku sisältää nimikkokappaleen lisäksi kolme b-puolen kipaletta. Kokonaissoittoaika kipuaa yhteentoista minuuttiin ja voidaankin puhua cdep:stä, kuten saatekirjeessä näin mainittiinkin. Pohjoisen musiikkituotannnon ylpeyden Roku Recordsin ja sen alamerkin NiNan, nimissä yhteisjulkaisu on The Driven Dynamon ensimmäinen oma, sikäli kun mukaan lasketa splitseiskaa rovaniemiläisen The Laybacksin kanssa.

Ensi kuuntelukerroista “Living extreme” ei nostattanut sen suurempia tunteita pintaan. Vasta pienen stereotyöskentelyn jälkeen eli muutamien toistojen jälkeen levy alkoi aueta. Ihan ensi kertaa kunnellessa biisejä vierastaa, mutta kun levyn kanssa pääsee sinuiksi, nousee mainiosta punk ja actionrockin kombinaatiosta esille hyviä hetkiä. Bändikään ei halua sen tarkemmin luokitella musiikkiaan, joten itsekään tässä lähde ideoimaan mitään sen suurempia lokeroita.

Levyn siis aloittaa nimikkokappale Living Extreme, joka on reilun kolmen minuutin pituinen, letkeän oloinen renkutteluralli. Liiankin leppoinen renkuttelu, koska biisiä ei oikein saada kunnolla käynnistetyksi missään vaiheessa. Kakkosbiisi Respectssä tempoa on nostettu ja onkin kokonaisuutena levyn parasta antia. Rokkaa aikas mukavasti. Kolmas Have some fun ja neljäs biisi With the flowers ovat vähän kaksijakoisia. Biisit lähtee liikkeelle mitäänsanomattomasti, mutta lopulta kertosäkeen ryydittämänä biiseistä saa kiinni. Etenkin Have some fun parenee loppua kohti kiihtyvällä vauhdilla ja kyllä viimeisenkiin biisiin saadaan rokkaavuutta mielenkiinnon saavuttamiseksi.

Kuten mainitsin muutamassa kohdassa musiikki ei onnistu vangitsemaan 100 %:sti , mutta kaikki neljä biisiä toimivat kokonaisuutena hyvin, josta kyllä ns. groovia löytyy. Katsellaan miten rokkaaminen käy täyspitkällisen verran. Tämä lätylle bändi on saanut nauhalle vakuuttavaa jälkeä. Hyvänkuuloista ja -tasoista, joten jäädään mieleenkiinnolla odottelemaan mitä täyspitkä tullee tarjoamaan.