Saksalainen, ja mieltä lämmittävästi nimetty I Used to Fuck People Like You in Prison -levy-yhtiö jatkaa näiden punk-asenteella räyhättyjen rokkilevyjen suoltamista pihalle. Aikaisemminhan yhtiön julkaisemana on kuultu mm. Jyväskyläläistä Sunridea. Tällä kertaa on vuorossa hieman kokeneempi orkesteri länsinaapurista, eli The Bones. Bändin kaukaisena esi-isänä voisi pitää yllättäen Social Distortionia, ennen kaikkea Mike Nessin ihannointi näkyy ja kuuluu muutamassa biisissä molemman vokalistin edesottamuksista, musiikillisesti lienee kuitenkin suoraviivaisempaa ja vauhdikkaampaa.

Levy alkaa todella lupaavasti kolmella, aivan selvästi klassikkoaineksia sisältävällä ja kerosiininkatkuisella rykäisyllä. Hyvät kertosäkeet, rajut kitarat ja räkäiset vokaalit takaavat varmat hitit. Sen jälkeen bändi itsekin sen heti seuraavassa biisissä huomaa, että jotain on vialla. Meininki ikävä kyllä jostain syystä väsähtää, ja seuraa toinen toistaan kasvottomampia ja mitäänsanomattomia rokkikipaleita, ennen kaikkea sanoitukset on täynnä rokkikliseitä aina Las Vegasin kasinoista Memphisiin. Itse viehätyin enemmän ”Hey Babyn” lähes ramonesmaisen naiiveihin lyriikoihin ja letkeään poljentoon.

Vaikkei tältä levyltä kärsisi kuin muutaman biisin kuunnella, onnistuivat ne kuitenkin mielenkiinnon herättämään, ja tästedes seuraankin bändin edesottamuksia tarkemmin, josko se hittilevy sieltä tärähtäisi eetteriin.