Tanska on tullut viime vuosina tutuksi mm. laadukkaasta ja monipuolisesta hard rockistaan. Volbeatilta ei ole voinut kukaan välttyä, Black City on käynyt esittelemässä grungahtavaa rockiaan muutamaan otteeseen, Supercharger puolestaan esittäytyy kakkosalbuminsa tiimoilta. Yhteistä bändeille on paitsi menevä rock-poljento, myös monipuoliset, toisistaan poikkeavat vaikutteet. Superchargerin soundi on sekoitus modernia hard rockia, southern rockia, metallia ja bluesia.

Reteellä riffittelyllä starttaava ”That’s How We Roll” onnistuu ajoittain puhaltamaan uutta liekkiä vähän väsähtäneeseen rokkikaavaan. Mukavan rouhekasi miksatulla albumilla on hyvää draivia, ja meininki kestää mielenkiintoisena ainakin levyn alkupuolikkaan. Nelosbiisistä alkaen alkaa paletti vähän levitä, kun aletaan kaikenmaailman punaniska-ralleja tai muuten vain tylsiä kappaleita vääntämään. Nyansseja yritetään luoda mm. vähän tavallisuudesta poikkeavilla soittimilla (huuliharppu, hammondit, taitaa siellä joku banjokin olla) ja duetolla Mia Coldheartin kanssa. Älykkäät sovitukset tuovat toki lisäpuhtia musiikkiin, mutta kolmen ensimmäisen raidan jälkeen ei enää niin kovaan draiviin päästä.

Levyn selvästi radiosoittohakuisin kappale Are You Satisfied? on pirullisen tarttuva, ja suoraviivaisen mäiskeen lomaan ripoteltuna muutama tällainen pala kera esimerkiksi em. Redemption Song -dueton toisi ihan riittävästi vaihetelua levylle. Nyt kokonaisuudesta jää kaiken maailman etelänrokkeineen ja blueseineen turhan sekava vaikutelma.