Strifen hajottua pari vuotta sitten oli vain ajan kysymys jolloin tämä päivä tultaisiin kokemaan. Huhuja bändin tulosta takaisin lavoille oli liikkunut jo jonkin aikaa, jotka nyt ovat muuttuneet lihaksi tämän uuden ”Angermeans”-täyspitkän muodossa. Alunperinhän saman nimisestä bändistä piti tulla Strifen manttelinperijä Andrew Klinen, joka entisen kitaristin pestinsä ohella hoiti aluksi myös bassot ja laulut, ja rumpali Sid Niesenin voimin. Pikku hiljaa vanhat jäsenet lyöttäytyivät mukaan remmiin ja niin oli vanha jengi koossa taas.

Comeback-levyllään Strife jatkaa Earth Crisisin ”Slitherillä” aloittamaa työtä raivaamalla friikkimetallidiggareille tietä kohti viheriämpiä hardcore-vainioita. Levy on arvatenkin saanut varsin ristiriitaisen vastaanoton maailmalla. Biiseissä on yritetty ajaa läpi useita hardcoremusiikille vieraita elementtejä suvantokohtien huokailuista loppufiilistelyn bongorummutuksiin. Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava etteivät kaikki uudet tuulet ole suinkaan pahasta, pienimuotoiset viulun vingutukset ja puhtaat lauluosuudet luovat biiseihin aivan omanlaisen tunnelman saamatta kuitenkaan kokonaisuutta kuulostamaan naurettavalta. Myös perinteistä materiaalia levyltä löytyy muutaman biisin verran joista hyvinä esimerkkeinä levyn aloittavat Rise Again ja Life Stained Red, jotka toimivat vanhan Strifen tapaan kuin pullo kossua; pomminvarmasti. Uutta aaltoa edustavat parhaiten Angel Wings, joka mainitsemiani loppuvingutuksia lukuun ottamatta on varsin perinteinen Slayer-vaikutteinen metalcorebiisi, sekä ehkä joidenkin mielestä pahankuuloisen lauluosuuden sisältävä Angermeans. Tämän viidennen biisin jälkeen levy muuttuu entistä yksipuolisemmaksi mäiskeeksi eikä jaksa juuri sen kummemmin sytyttää.

Bändi on kehottanut kuuntelemaan levyä avoimin mielin, ja parhaani olen yrittänyt. Totuuden nimissä onkin todettava, että juuri tällaisen levyn odotin bändin julkaisevankin, joskaan se ei ollut toivottavaa.