Kuva: Stam1na - Viimeinen Atlantis

Stam1na – Viimeinen Atlantis

Kas tässä levy mistä kohistaan koko vuosi: Stam1nan ”Viimeinen Atlantis”. Valtavirran metallibändit eivät ole ainakaan turhan usein ympäristöasioista laulaneet. Stam1na on alkanut kantaa huolta jääkarhujen kohtalosta ja järjettömästä roskamäärästä jonka takia typerä ihmiskunta on kulkemassa kohti tuhoaan. Sanoituksista vastaava Hyyrynen on osannut pukea asiansa nokkelien sanakäänteiden taakse ja esittääkin ne vielä uskottavasti.

Lemiläiskvartetti on paisunut kvintetiksi sitten viime näkemän ja samalla on paisunut myös Stam1nan kokeilunhalukin. Biisit ovat Stam1nalle tyypillisesti koukeroisia ja äkkivääriä, sillä biisit saattavat kesken kaiken lähteä täysin sivuraiteille. Paletti on nyt vain saanut muutaman lisäsävyn. Siitä huolimatta Viimeinen Atlantis ei ole kovin vaikeasti lähestyttävä vaan koukuttavia kertosäkeitä painautuu mieleen heti ensimmäisillä kuuntelukerroilla. Vaikka jotkin kohdat saattavat erottua niin itse kokonaisuuteen sisälle pääseminen vaatii jo enemmän aikaa. Välillä päätähuimaavan vauhdin lisäksi yhtye ei ole kadottanut melodiatajuaan roskakasan alle.

Stam1na on onnistunut luomaan uransa tasaisimman ja parhaimman levynsä. En oikein lämmennyt ”Rajalle”, ja miellänkin ”Viimeisen Atlantiksen” jatkona ”Uudet Kymmenen Käskyä” -kiekolle. Ne jotka eivät ole Stam1nasta pitäneet noiden levyjen perusteella eivät ihastu bändiin nytkään, mutta bändin fanit tykkäävät taatusti. Myyntiluvuista päätellen ovat myös tykänneetkin.