Kuva: Soilwork - Natural Born Chaos

Soilwork – Natural Born Chaos

Ruotsista tässä muutama vuosi sitten pinnalle nousi melodista metallia soittava yhtye Soilwork, joka parhaiten tunnetaan olevan myös In Flamesin pahin ”vihollinen”, puski ulos levyn joka kantaa nimeä Natural Born Chaos. Bändi ei todellakaan ollut uusi tuttavuus minulle, sillä kyllähän niitä aikaisempia oli tullut kuunneltua, varsinkin mainiota ”A Predators Portrait” levyä, ja sen seuraajaa tässä sitten arvostellaankin. Kummastelin aikoinaan kun tämä levy ilmestyi 2002, että miksi ja mitä tekemistä oli Devin Townsendillä Soilworkin kanssa. Sepä arvoitus selvisi pian, sillä Devin oli tuottanut NBC:n ja jopa lainasi laulutaitojaan yhdessä kappaleessa. No, kuitenkin itse asiaan ja musiikin kimppuun.

Levyn aloitusbiiseistä ”Follow The Hollow” ja ”As We Speak”, huomaa hyvin laulaja Speed Stridin kehittyneen sekä puhtaassa että rääkymis puolella melkoisesti. Townsendin vaikutteita mahdollisesti, mutta hyvin toimivaa joka tapauksessa molemmilla tyyleillä laulut ovat, ja kyllähän sinne örinääkin mahtuu välillä. Kuunnellessani useampia ja usemapia kertoja levyä huomasin että nimikkobiisi ”Natural Born Chaos” ja sen jälkeinen ”Mindfields” tuli skipattua usein ja hypättyä suoraan ”The Bringeriin”.

Kaikkia bändin tuotoksia kuulleena voin hyvin sanoa että Soilwork on kehitynyt parempaan suuntaan Predators Portraitin ajoista, enemmän melodisemmaksi mutta säilyttäen tiukan otteen vääntö osissa. Melodisuus tosin on ehkäpä enemmänkin plussa kuin miinus. Kitaristit Wichers ja Fenning hoitavat hommansa erittäin mallikkaasti, ja kitaroinnin osalta levy onkin erittäin nautittivaa korville. Melodisessa metallissa yleensä myös mukana olevat syntikat tuppaavat välillä vituttamaan ihan äärettömyyksiin asti, mutta nämä pojat ovat hoitaneet homman hyvin, sillä monissa kohdissa syntikat sopivat ja täydentävät mainiosti kappaleita. Ja asiasta kolmanteen taas, ”The Bringer” kappaleesta on pakko mainita hieno intro, josta lähdetään sitten taas siihen perinteiseen kitaravääntöön. Varsinkin biisiin kertosäkeessä Speed vokaloi todella mainiota kliinilaulua, jota erittäin mielellään kuuntelee. Onneksi bändi on onnistunut saamaan sopivan harmonian huuto ja kliini laulun välille ja tämän huomaa myös kappaleessa ”No More Angels”, joka on ehdottomasti levyn parhaimpia kappaleita. Mainitsemisen arvoisia ovat myös ”Black Star Deceiver”, jossa herra Townsend sitten rääkyy Speedin seurana ja viimeinen biisi ”Soilworker’s Song Of The Damned”, joka on sopivasti hieman rauhallisempi kuin muut kappaleet.

Suosittelen tätä kaikille jotka In Flamesia tai Göteborg metallia muuten diggailevat. Soilworkin neljäs albumi todistaa helposti olevansa bändin parasta tuotantoa tähän astisen matkan varrelta.