Simulacrum - The Master and the Simulacrum

Simulacrum – The Master and the Simulacrum

Progemetallilevyjä tuntuu ilmestyvän alan nuorilta bändeiltä enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten, ja kummasti niitä tähänkin toimitukseen satelee. Tällä saralla kyntää myös turkulainen Simulacrum, jonka debyyttialbumi ”The Master and the Simulacrum” on melkoinen pelinavaus.

Ensinnäkin Simulacrum on teknisesti lahjakkaista juipeista kasaantuva, ja toisekseen sävellyksiin on uhrattu aikaa ja ajatusta. Yhtye on selvästi muhinut riittävästi treenikämpän lämmössä, eikä ole suoraan heti bändin perustamisen jälkeen lähtenyt laatimaan tätä ”The Master and the Simulacrum” -merkkistä magnum opusta. Toisaalta albumi on raskas ja raikas tuulahdus progemetallimerissä, mutta toisaalta se laantuu hyvinkin tyypilliseksi tuulenvireeksi. Kiipparisti käyttää sellaista kikkailua omassa soitossaan, etten tiedä tuleeko siitä enemmän mieleen Dream Theater vai Children of Bodom. Vokalisti hoilaa omien kykyjensä äärirajoilla ja vetäisee pikkaisen ylikin. Ärsytyskynnyskin ylittyy.

Simulacrum on kieltämättä lahjakas ja omalla alallaan potentiaalinen tapaus – kenties jopa tulevaisuuden lupaus – mutta sen onnistuu samalla muistuttamaan siitä, minkä takia en itse progemetallista juuri perusta. Jos sattuu olemaan Dream Theaterin ystävä, niin levystä varmaan diggailee samoista syistä kuin mistä minä en digannut. Arvosanassa tunnustetaan kuitenkin tosiasiat.