Kuva: Sentence – War

Sentence – War

Voi jesusauta, meinaan nyt on hehkutuksen paikka!!! Nämä saatanan luigit ovat kyllä nähneet mistä kana kusee ja ovat valmiina näyttämään sen niille jotka eivät ole. Sentence ampuu kyselemättä meikäläisen metalcore top kymppiin ja tekee sen varmasti kaikille kunnon pyörityksestä ja ylipäätään kunnon coresta diggailevillekkin. Tämä sota on vasta aluillaan, sillä tässä levyssä on samankaltaista hehkua kun aikoinaan ensimmäistä kertaa A.O.W (usa) kuullessa. Tippuu meikäläiselle kuin kissa katolta, ja varmaan kävi jo muutenkin selväksi.

Perkele tästä ei ole edes mitään nihkeää sanottavaa vaan meininki on niin konstailematonta ja kaikessa sulavuudessa niin aitoa tylytystä, että housut pois… ei kun siis oksat! Tämä tuomio, josta vielä kuullaan, on kaikille selvä heti ensi kuulemalta. Jos tämä ei saa jengiä tanssimaan/moshaamaan niin jo on paskaa housuissa taikka sitten vaihtoehtoisesti päässä! Joku on muistaakseni joskus männä aikoina vaatinut brutaalisempaa (toim.huom. brutaalimpaa) hard-corea, noh eipä tämän jälkeen paljon tarvi peukaloita pyöritellä sillä tässä sitä on. Perinteistä turpaanvetoa turhia pröystäilyjä karttaen pitkästä aikaa. Tämän sortin lättyä en sitten muista kuulleeni kuin viimeksi. Jos olette samaa mieltä kanssani ja odotatte kunnon metal-core bändiltä tylyyttä, taitoa, sulavuutta ja ennen kaikkea sitä fiilistä että tekee mieli myllyttää, niin olette myös samaa mieltä siitä että tämä on yksi vuoden parhaista julkaisuista. Kaikessa kovuudessaan tämä levy sisältää myös helvetin veikeitä partteja jotka groovavat parhaimmillaan kuin Entombed konsanaan, eikä nyt puhuta mistään hauskuutuksista. Ja jokainenhan tietää miten tylysti Entombed rokkaa kun sille päälle sattuu.

Levyn kokonaisilme on ehkä lähinnä keskitempo beatdownia, johon on lisätty muutamat hitaammat ahdistukset ja sinne sun tänne vähän nopeampaa vääntöä. Riffit, jotka tuovat mieleen aika ajoin niin Merauderin, L.O.T:n kuin All Out Warinkin näin muutaman tunnetun mainitakseni, toimivat kuin kirvesmiehen mersu ja laulusta välittyy aito vitutus ja aggressiivisuus. Rumpali vetää kunnon iltapuhteen soittamalla skarpisti perusjuttuja eikä ole sortunut mihinkään itselleen mahdottomaan.

”War” on levynä vitun toimiva paketti, vaikka yhdeksän biisin keskipituus on jossain kolmen ja neljän minuutin välillä, aika ei todellakaan käy pitkäksi. Levy pikemminkin loppuu kesken ja toinen kuuntelukerta on tuskaton siinä missä ensimmäinenkin. Saudit on laatutyötä ja jo saatekirjeessä kehutaan Fear studion jälkeä, enkä käy pätkääkään kiistämään. Masterointi on myös tehty jollakin muulla kuin kotona jokamiehen masterointi ohjelman kuvatuksella, sillä levy potkii ja lujaa. Jos omistat hifimmän kotistereo järjestelmän niin päräytäppä naapurin eskolle paskat pöksyyn ja lyö nupit kaakkoon!!! Muista varoa myös omia black horsejasi sillä kuunteleminen voi tehdä tepposet ylättävästi… Tämä pitäisi löytyä kaikkien hyllyköistä siinä missä edellä mainitut legendatkin! Suosittelen, älä missaa tätä!