Jos ei luvassa oleva lähes tuntinen urakka konemausteisen ja melodisen progemetallin parissa kauhistuta jo etukäteen, ei sitten mikään.

Mukava on kuitenkin nähdä, että tökkii se tyylitaju näemmä välillä ruotsalaisillakin. Vaikea sanoa mistä mahtaa moinen johtua, bändillä kun on näennäisesti palikat hallussa ja välillä melodiatkin kohdallaan: rytminvaihtoja löytyy, löytyy kauhean syvälliset ja ajatuksia herättävät sanat, välillä kasarihevin suuntaan pokkaavat kertosäkeet niin ikään. Jostain syystä Scar Symmetryn niputtamat progressiivisen melodeathin kliseet kuulostavat kuitenkin enemmän Timo Tolkilta kuin Opethilta.

Kun tuosta ajatuksesta pääsee yli, voi Scar Symmetry tarjota joillekin myös vähemmän progeen perehtyneille ihan siedettäviä kuunteluhetkiä. Eihän tämä kuitenkaan minun teekuppini ole, ja ihmettelenkin mitä levyn taivaisiin ylistäneet hevisepot tässä näkevät?