Satura Lanx on varmasti jo tässä vaiheessa kaikille underground-musiikin faneille jokseenkin tuttu nimi. Erittäin hyvää ja oikeutettua julkisuutta osakseen saanut bändi tulee varmasti vielä olemaan “household name”. Tämä levyarvio on ainakin myöhässä kuin ankka, mutta hienoa levyä sopii analysoida vähän myöhemmässäkin vaiheessa. So here we go…

Satura Lanxin ensimmäinen kokopitkä kiekko on ennen kaikkea kivenkova taidonnäyte kotimaisesta musiikinteon osaamisesta. Rokin, harkon ja punkin sekoitusta kohkaava kokoonpano repii menemään keikoiltakin totuttuun tahtiin itsensä näköisiä biisejä eivätkä pyytele mitään anteeksi. Itse asiassa repiminen on osuva termi tässä, se jokseenkin kuvastaa levyn raakaa ja rosoista fiilistä. Aiemmin ulos pukatun ”Batteries Run Dry, Blood Flows Through” -sinkun jälkeen turkulainen Brown Records otti ohjaksia käsiinsä ja kävi bändin kanssa yhteistyöhön. Lopputuloksena on ilmatiivis nippu biisejä jotka osoittavat lahjakkuutta, tinkimätöntä omalaatuisuutta, tiukkaa asennetta ja palavaa intohimoa. Materiaali ei pääse missään vaiheessa kyllästyttämään tai puuduttamaan, vaan tarjoaa erilaisia nyansseja niistä osa-alueista, joista muodostuu Satura Lanx. Biisimateriaali on kerta kaikkiaan laadukasta ja rokkaa kovaa. Kyllä, sanotaan se nyt sitten suoraan – Satura Lanx on kova.

Levyä jo kuunnelleet tietävätkin mistä voi napista seuraavaksi – saundeista. Kyllä kyllä, eihän nyt liikoja saa koskaan toivoa ja saundin pitää olla “punk”, mutta iskeköön salama päähäni jos olen väärässä kun sanon että tämän levyn saundien kanssa on hieman tyritty. Eihän tämä nyt kai ihan näin pitänyt mennä? Sen kummemmin asian taustoja tietämättä luulen että ääniä säädelleet kultakorvat ovat kuunnelleet tuotosta ehkä hieman liikaa ja unohtaneet ottaa etäisyyttä siihen. Tämä on ainakin yksi tapa tulla kuuroksi jollekin asialle ja kadottaa se kriittinen palanen suhteellisuudentajua joka on missä tahansa työssä se A ja O. Jos edes vokaalit eivät olisi niin peitossa kuin ne tässä ovat, kuulostaisi levy jo niin paljon paremmalta. Lähtökohtana siis kuitenkin se että kyseessä on pirun hyvä julkaisu, joka nyt vain kuulostaa hieman tunkkaiselta.

Epäilystäkään ei ole siitä, etteikö Satura Lanxin tie vie kovaa vauhtia eteenpäin tällaisen ääninäytteen jälkeen. Tällä kelpaa Elvistellä ja on hieno virstanpylväs nuorelle ja lahjakkaalle orkesterille. Hyvä pojat.