Kuva: Satan Takes A Holiday - S/t

Satan Takes A Holiday – S/t

Pääkopastani kaikkoaa järki ennen kuin Ruotsista loppuvat garage-vetoiset rymyorkesterit. Tukholman kellareista päivänvaloon tunkeutuva Satan Takes a Holiday on ehtinyt kerätä jo uteliaita katseita paitsi kotimaassaan, niin myös tällä puolen Pohjanlahtea. Mutta onko Satan Takes a Holidaysta valloittamaan suomalaisten sydämet?

Satan Takes a Holiday on ainakin korskea ja kukkoilee minkä kerkeää suorastaan röyhkeän ulosantinsa kanssa. Kukkoilu kulminoituu laulajaan, joka karjuu maanisesti ja kiekuu aivan kuin nahkahousut puristaisivat liikaa väärästä paikasta. Itse äänityksen taso on vielä ihastuttavan lo-fi, mikä tietty vain korostaa bändin primitiivistä ja energistä tahkoamista. Biiseistä ei välttämättä painaudu yksittäisiä riffejä mieleen, mutta melko monta päähän tarttuvaa kertosäettä ehditään rienaavasti istuttaa kuulijan kalloon. Tyrät rytkyvät ja päitä irtoaa tämän reilun puolituntisen aikana ihan kiitettävään tahtiin.

Tämä bändi ei pelkää itsensä likoon laittamista, joten rehellisyydestä ja tinkimättömyydestä pitää nostaa sille hattua. Satan Takes a Holiday osoittaa olevansa myös ennakkoluuloton bändi soittamalla sekä Link Wrayta että synapop-yhtye Alphavillen tutuksi tekemän Big In Japan -kasariklassikon. Saatanalle kuuluvat parhaimmat sävelet, mutta tässä tapauksessa Saatana tosiaan otti ja livisti lomille. Satan Takes a Holidaylta tuntuu loppuvan paukut kesken, varsinkin kun levyn kolmestatoista kappaleesta neljä on lainamateriaalia. Ruotsalaiset roiskivat tässä vaiheessa vielä liikaa seinille sen sijaan että tähtäisivät kunnolla.