Kuva: Rytmihäiriö - Seitsemän surman siunausliitto

Rytmihäiriö – Seitsemän surman siunausliitto

2005 ilmestynyt ”Saatana on herra” –levy on saanut arvoisensa seuraajan. Pitkässä juoksussa ”Seitsemän surman siunausliitto” on mielestäni jopa parempi levy kuin edeltäjänsä. Paketti pysyy paremmin kasassa, ja koukkuja on tullut musiikkiin lisää. Perus hutahutan ja moshauksen kylkiäisiksi on mukaan saatu lisää nyansseja, ja jopa Suicidal Tendencies -tyylinen intro löytyy ihanasti tasapainottamasta levyn surmatunnelmaa (harvoinpa ihmistä tapetaan näin hartaissa merkeissä). Kama on perusvaarallista Rytmihäiriötä, ja vaikka sanoitusten aihepiiri on rajallinen, lyriikat mielestäni toimii ja pitää sisällään hyviä jippoja.

Rytmihäiriöllä on kasassa nyt sellaiset ainekset, jotka herättävät kriitikon mielessä joitakin ajatuksia: Miten tästä pystyy enää kehittymään, ja mihin suuntaan yhtye itse haluaa asiaa viedä? Yhteiskiertueet Mokoman ja Staminan laajentaa varmasti yleisöpohjaa, mutta toisaalta ug-status on vaarassa hävitä. Bändin kannalta se on varmasti yhdentekevää.

Kaikki kaikessa, Rytmihäiriö on jälleen kerran tehnyt levyn, joka kipuaa vuoden parhaimpien kotimaisten julkaisujen joukkoon. Itse jopa yllätyin, kuinka aikaisemman levyn nostama rima ylitettiin näinkin komeasti. Saatanan hyvää musaa!