Kuva: Rytmihäiriö - Sarvet, sorkat, salatieteet

Rytmihäiriö – Sarvet, sorkat, salatieteet

Rytmihäiriön uusin kiekko alkaa lupaavasti biisillä Sataa Gambiinaa, jossa assosiaatiot jenkkikolleega Slayeriin ovat ilmeiset. Musiikillisesti ei liikuta enää kovin kaukana muista suomimetallibändeistä, sillä metalliset riffit soivat millintarkasti, ja muutenkin koko tuotanto on soundillisesti virheetöntä.

Tämä (yli)tuotanto onkin juuri se seikka, joka saattaa jakaa uudet ja vanhat Rytmis fanit kahteen eri leiriin. Itse esimerkiksi pidän enemmän vanhanajan thrash-kaahauksesta, jossa riffit revitään irti soittimista räkäisesti, mutta tyylitajuisen tarkasti. Nyt uutta rytmihäiriö levyä koristavat kuorolaulut yms. efektit, jotka mielestäni eivät istu niin hyvin konseptiin kuin alkuaikojen hardcorempi tyyli.

Uudistunut Rytmihäiriö toimii kuitenkin parhaimmillaan loistavasti, varsinkin kun sanoitukset jatkaa perinteistä ”surmaa kännissä” -linjaa. Nyanssejakin on levyllä riittävästi, ja mustan humoristiset sanat virittävät tunnelmaa jälleen kerran mainiosti. Levyn loppupuolelta löytyy akustinen ”kehtolaulu”, joka amatöörilaulun ansiosta kääntyy kuitenkin lopulta liikaa huumorin puolelle. Mainittakoon vielä, että viimeisen biisin Master of Puppets -riffi on aivan kamala.

Toivotaan, että levyä vaivaama lievä tasonlasku johtuu vain väliaikaisesta rytmihäiriöstä.