risto_167

Risto – 176-671 (Ensimmäiset askeleet)

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Riston kakkosalbumi ”Aurinko aurinko plaa plaa plaa” oli vuoden 2006 valopilkku. Tuo nyrjähtänyt albumikokonaisuus lähestulkoon pelasti koko syksyn raikkaan sekopäisellä otteellaan, joten äkkiä maailmassa olikin yksi Risto-fani lisää. Risto-faneja on nykyään ilmeisesti sen verran runsaasti, että nyt Riston nimellä on päätetty julkaista kokoelmalevy ”rahat pois faneilta” -periaatteella nyt, kun julkaistuja levyjä on kertynyt riittävästi. Karhukoplamaisesti nimetty ”176-671” oli siis ahneiden kapitalistien juonena jokseenkin arvattava. Kiusankappaleita on mukana neljätoista, joista kaksi edustaa uutta tuotantoa.

Riston levyt ovat olleet monipuolisia, joten niin on tämä käsiteltävä kokoelmakin. Rakkauden rockin vimma, Discopallon letkeä groove ja Pupu Tupunan tanssilavaiskelmä ovat kaikki edustettuina. Mutta tietenkin käytän tilaisuuden hyväkseni ja lähden rutisemaan joidenkin kappaleiden puutteesta. Jumalan kämmenen olisi voinut korvata vaikka Auringon prinsessalla tai jollain ”Hessu kostaa ja muita hiiritarinoita” -EP:n kappaleella, tuota kyseistä EP:tä kun ei ole näkynyt missään enää vuosikausiin. Uudet biisit Seuraavan polven psykopaatti ja Lyö eivät ampaise suoraan uusiksi Risto-klassikoiksi, mutta tarjoavat silti sitä samaa huuruista maailmankuvaa kuin tähänkin asti.

Tämän kokoelman perimmäinen tarkoitus on tosiaan typerien fanien rahastaminen. ”176-671”:tä voi suositella niille, jotka eivät ole saaneet vielä kunnollista käsitystä Riston valloittavasta musiikista ja Ylihärsilän kipeistä lyriikoista, joista käyköön parhaimpana esimerkkinä Levy-yhtiön jätkät. Järkevämpi veto olisi kuitenkin sijoittaa vähäiset euronsa ”Aurinko aurinko plaa plaa plaa”:han tai debyyttilevyyn, vaikka ne olisivatkin jo ennestään tuttuja. Riston musiikki ansaitsee korkeita arvosanoja, tämä kokoelma ei.