Kuva: Relentless – It Falls Apart

Relentless – It Falls Apart

Joskus 70-luvun lopussa oli sellainen aika, jolloin punkkareiden ja rockabilly-hemmojen välillä oli ammottava railo. Se oli silloin, ja nyt kolmisenkymmentä vuotta myöhemmin ovat kaikenkarvaiset retkueet ehtineet naittaa molempien musiikkityylien elementtejä onnistuneesti yhteen. Joensuulainen Relentless on tehnyt jo toisen albumin, jolla se paikkaa tuota kansojen välistä kuilua.

Poliittisuus on tätä nykyä ”in”, ja tuosta melko kalutusta teemasta tämäkin kolmikko on albumillisen materiaalia väsännyt. Relentlessin kappaleet pohjaavat sekä punkin vimmaisuuteen ja poliittisuuteen että rockabillyn vastustamattomaan svengiin. Paketti pysyy tiukkana, mutta myös riittävän letkeänä. Samalla Relentlessin pinnan alla kytee sekopäisyys, mikä vie biisejä omalla painollaan eteenpäin. Sanottakoon sitä sitten draiviksi. Lisäksi basisti käyttää vanhakantaista läskibassoa, mikä kuuluu tavallisesta punkkibassosta eroavasta bassosoundista.

Relentlessillä on energia, voima ja vahva julistus takanaan, joilla se lähtee valloittamaan maailmaa. Itseään väsyttämättä Relentless ei valtionrajojen yli nelistä, vaan ”It Falls Apart” kärsii lievästä monotonisuudesta. Uskon bändin olevan kuitenkin kykenevä piiskaamaan itsestään vielä enemmän irti. Relentlessin kaltaisia, selkeästi omaan konseptiinsa luottavia yhtyeitä saisi olla enemmänkin.