Ala-asteen kuudesluokka, skeittaus, thrash (puhutiin mökästä) sekä 80–luvun loppu. Munankarvat kasvoivat kilpaa, ja kilvan myös etsittiin mitä rankempia bändejä. Itse elin noina aikoina musiikillisen heräämisen aikaa, ja Bonjovit sekä Scorpparit saivat väistyä todellisen heviylivoiman viedessä mielenkiinnon. Hevimusiikin ulkomaanvienti oli vielä tuolloin lapsen kengissä ja Suomen “clash of titans” oli: Stone, Airdash sekä Prestige. Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin olemme saaneet todistaa jos jonkinlaista paluuta mm. Stonelta, NNS:ltä ja Rytmihäiriöltä, ja niinpä paluun tekee myös POKOlle aikoinaan levyttänyt tamperelainen Prestige.

Prestigen lähes kaikenkattava kokoelma pitää sisällä 36 rallia, joka läpiluotaa kaiken bändin julkaisukelpoisen materiaalin. Tupla cd:tä kuunnellessa voi vain ihmetellä kuinka hevi on kehittynyt viimeisten vuosien aikana. Muutos ei kuitenkaan vähennä sen työn arvoa, mikä valettiin suomalaisen hevin perustuksiin 80–luvun lopussa. Tekemisen meininki näkyy Prestigen ja muiden tuon ajan thrashbändien musiikissa, sillä luotiinhan tuolloin jotain aivan ainutlaatuista Suomen maassa. Musiikkia voidaan luonnehtia eräänlaisen suomifiltterin läpi soitetuksi thrashiksi. Biisit kuten Rabb-it, Jani, Veijo ja Ei ihraa mun lautaselle on silkkaa suomenkielistä S.O.D:tä. Vakavampia vertailukohtia voidaan hakea myös vaikkapa saksanmaalta sellaisista bändeistä kuten Destruction, Kreator tai Tankard.

Parhaimillaan Prestige yltää samaan kuin ulkomaan vastaavat, mutta ei tätä 36 biisiä putkeen jaksa kuunnella. On kiva, jos tästä joku nykyskidi vielä jaksaa innostua, mutta itse mieluummin fiilistelisin tätä pieninä annoksina viinyliltä. Saa nähdä innostuuko Tampereen karvakorvat heittämään vielä keikkaa poikineen? Nostalgiapisteet mukaan laskettuna, arvioisin tämän olevan sellanen paska käsityönumero, eli seiska.

Tagit: Prestige