Uutinen! Tampereen post-hardcore-valtikka on siirtynyt mestareilta oppipojille! Siinä missä Abduktion ja varsinkin Frivolvolin viimevuotiset albumit olivat pienoisia pettymyksiä, niin vuosi sitten perustettu Polemarch tulee ja kerää kaikki ylijääneet superlatiivit omiin nimiinsä.

Polemarch on siis vasta vuoden ikäinen joukkio, mutta kvintetin ceeveistä löytyy mm. The Knobin ja Blood On Our Handsin kaltaisia nimiä, joten ihan märkäkorvaisesta ryhmästä ei ole kysymys – ja sen kyllä kuulee. Homman nimi on emotionaalinen hardcore, mutta ne joille ko. termi tuo mieleen MTV:n kiiltokuvapojat, voivat lopettaa lukemisen tähän paikkaan.

Polemarchin vaikutteet on helposti luettavissa rivien välistä, sillä sen verta yhdeksänkymmenlukulaista herrain soitto on. Kuitenkaan pelkkään nostalgiseen haikeuteen ei tyydytä, vaan ilmatilaa saavat niin kaoottinen screamo, modernimpi indie-rock kuin utuinen post-rockin. Säröä Polemarch on käyttänyt maltillisesti ja “La Fiesta De Disfracesin” yleisilme onkin melkoisen puhdas – tosin Timin kiimainen screamo-vokalisointi tuo tarvittavan määrän oksennusta rinnuksille, joten höyhenen kevyestä radiopopista on turha puhua. Mukaan mahtuu myös hieman Yakuzan mieleen nostavaa saksofoni-mallailua (mm. Amilia Mary Earheart) sekä Enablers-hengessä toteutettuja puheosuuksia (mm. To Burst At a Supper), eli liian helpolla ei tamperelaisviisikko kuulijaansa päästä – ja hyvä niin.

“La Fiesta De Disfraces” on pirun hieno avaus Polemarchin uralle ja jättää odottavan mielialan yhtyeen tulevia tuotoksia kohtaan (ennustus: Polemarch on Fullsteamin tahi If Societyn seuraava kiinnitys).

Tagit: Polemarch