Kuva: Parkway Drive – Deep Blue

Parkway Drive – Deep Blue

Australialaisen Parkway Driven luulisi viimeistään tällä uudella ”Deep Blue” -albumillaan karistavan kaikki ennakkoluulot kannoiltaan, sen verran vakuuttavaa ja brutaalia jälkeä aussiviisikko on saanut tällä kertaa aikaiseksi.

Tiedä sitten mikä on vaikuttanut bändin huonoon maineeseen, liekö Epitaphin trenditietoiset artistivalinnat lyöneet leimansa myös Parkway Driven otsaan. Mistään trendihakuisuudesta en kuitenkaan bändiä moittisi, jos sellaiseksi ei sitten ääriraskaita, lähes mahottomuuksiin meneviä breakdowneja lasketa. Muuten kaahataan kuten kuuluukin, laulaja Winston McCallin saadessa tulkintaansa vielä entistä enemmän aggressiivisuutta. Joku ehkä odottelee bändiltä kliini-osuuksia, mutta niitä ei olla ikinä kuultu, eikä kuulla nytkään. Turha on odottaa myöskään levy-yhtiön kustantamia tatuointeja tai naurettavia t-paitoja.

Raskaan alun jälkeen Wreckage tuo vähän groovempaa God Forbid -meininkiä mukaan. Ja vaikka meininki on suht täyspainoista koko plätyn ajan, sovituksiin on nähty selvästi vaivaa, eikä levy ala missään vaiheessa erityisemmin puuduttamaan. Toinen maininnan arvoinen suvantokohta löytyy Deliver Me -biisissä, ja näillä eväillä levy pysyy melko hyvin balanssissa. Vaikka lopputulos on hyvin samankaltainen kuin edellisellä ”Horizons”-lätyllä, on musiikin suoraviivaistaminen tehnyt materiaalille eetvarttia jopa siinä määrin, että vastoin nykykäytäntöä, levy tekee mieli pistää uusintakierrokselle heti maaliin päästyä.

”Deep Blue” on mainio metalli/hardcore-pläjäys, joka saa vilpittömät fanit liikkeelle sankoin joukoin. Skenesterit pysykööt himassaan.