Overkill - The Electric Age

Overkill – The Electric Age

Overkillin edellinen studioalbumi ”Ironbound” jäi allekirjoittaneelta välistä ilmiselvän Kauniit ja rohkeat -draamankaaren vuoksi: jos skippaa showsta useammankin jakson, pysyy silti juonessa mukana. Tilanne on ollut tällainen myös Overkillin kohdalla, ja siten sen kuudestoista (!) studioalbumi ”The Electric Age” kuulostaa täysin samanlaiselta kuin kaikki muutkin ”The Killing Kindin” jälkeiset levyt.

”The Electric Agella” soittaa bändi, joka on paikkansa lunastanut jo vuosia sitten. Nyt seistään sillä paikalla, eikä edes vahingossa yritetä astua siltä pois. Yhtye ei ollut edes 80-luvulla pakan tiukimpia ja väkivaltaisimpia bändejä, eikä se sitä ole taatusti nytkään. Bobby ”Blitz” Elsworthin ääni on ennallaan eli melko takakireä ja D.D. Vernin basso kolisee tavanomaista enemmän. Overkill ei vaan ole 90-luvun alun jälkeen tehnyt ihan tolkutonta nippua ikimuistoisia yksittäisiä biisejä (ja levyilläkin on ollut tapana kuulostaa samalta), eikä ”The Eletric Age” tuo siihenkään suuria muutoksia. Tosin Electric Rattlesnake ja Drop the Hammer saattavat hyvinkin olla kovatasoimpia Overkillin viimeisen kymmenen vuoden sisällä levyttämiä kappaleita, jos ei nyt ihan koko uransa aikana.

”The Eletric Age” ei ole missään nimessä katastrofi, mutta se on jo moneen kertaan kuultu albumi. Aiemmin levyillä vain oli eri nimet, eikä lakattu soundipuoli miellytä räkää kaipaavaa korvaa lainkaan.