Kuva: Opeth - Ghost Reveries

Opeth – Ghost Reveries

Opeth esittelee itsensä uutukaisella kiekollaan soitinkavalkadiaan laajentaneena ja keikoillakin jo esiintynyt sessiokosketinsoittaja Per Wiberg on värvätty bändiin nyt vakijäseneksi. Tämä muutos on tuonut selvän uudistuksen bändin soundiin ja progedödikseen upotetut organit, mellotronit ja pianot tuovat orkesterin eniten progehtavaan esitykseen aivan uuden syvyyden. Uusi kiekko on kahdeksan biisin kollaasi kaikesta mitä Opeth on tähän mennessä tehnyt ja vielä paljon muutakin.

On totta, että bändin eteenpäin meneminen vaatii usein tietynlaisen harppauksen johonkin suuntaan, jollain tavoin on pyrittävä uudistumaan levy levyltä ja tämä ei ole Opethin kaltaisessa tilanteessa olevalle bändille helppo tehtävä. Bändi on käynyt historiassaan melkoisen määrän musiikillisia vaikutteita ja tyylilajeja läpi, sisältäen kaiken akustisen progen sekä black- että deathmetallin väliltä, joten palikoita kasailtavaksi ja sekoiteltavaksi on enemmän kuin riittävästi. Nyt ongelmaksi muodostuukin jo bändin olemassa oleva selkeä tyyli ja tästä kyseisestä tyylistä aika pitkälle kaiken irti ottaminen jo aiemmilla levyillä.

Ghost Reveries avaa niin hyvässä kuin pahassakin erittäin tyypillisellä Opeth-veisulla Ghost Of Perdition, koska biisin erinomaisuudesta huolimatta tuntuvat kappaleen ideat melkoisen tutuilta. Toisaalta kyllä biisistä huomaa uudenlaisia sovitusratkaisuiden hakuja mutta näiden toimivuus jää tässä vaiheessa vielä hieman epävarmaksi. Seuraava biisi, The Baying Of The Hounds, on levyn parhaimmistoa mielettömän 70-luvun organ-soundinsa, rokkaavuutensa ja mielipuolisten melodioidensa ansiosta. Tässä kappaleessa tiivistyy ajatus siitä, mitä Opeth voisi tuoda musiikkiinsa vielä vanhojen ideoiden ulkopuolelta ja osoittaa, että bändi ei ole vielä kuluttanut itseään loppuun. Levy jatkuu eteenpäin sekoitellen kaikkia yhtyeen elementtejä entistä progemmalla otteella vanhoihin verraten ja luonnollisesti enemmän esiintuoduilla kosketinosuuksilla, eli mistään helposti sisäistettävistä kappaleista ei ole tälläkään kertaa kyse. Kappalemateriaali on totutusti tasaisen vahvaa, eikä heikkoja sävellyksiä juurikaan kuulla, instrumentaalia lähentelevän rauhallisen Atonementin ollessa kiekon heikoin lenkki sillä saralla. Korvaanpistävää taas on, että varsinkin ensi kertoja lättyä kuunnellessa tulee koko ajan mieleen pienimuotoinen väkinäisyys monien biisien sovitusratkaisuissa, tyyliin: pakolla kliini kohta örinöiden väliin ja muuta hapatusta millä kappaleen rakennetta saataisiin hieman rikottua. Myös levykokonaisuus tuntuu aikaisempaa poukkoilevammalta, eikä asiaa siis helpota kappaleiden sisäiset levottomuudet. No, jatkokuunteluilla levy rauhoittuu korvaan sointuvaksi ja tunnelma että ajatukset kappaleiden takaa alkavat löytyä, sekä levyn kokonaisarvo kohoaa pikkuhiljaa ylöspäin. Väkinäisiltä aluksi kuulostaneet ideat nousevat puolustamaan paikkaansa ja levyn eheys alkaa löytyä, mutta kaikesta huolimatta Ghost Reveries ei missään vaiheessa uppoa täysin timanttina pakettina tai bändin parhaana tuotoksena. Levy on ideamäärältään kattavin kaikista levyistä mutta ei kuitenkaan yllä kokonaisuutena Blackwater Parkin tai Deliverancen uskomattomalle tasolle.

Tässä vaiheessa on erinomaisen tärkeä muistaa, että Opeth kilpailee enimmäkseen vain itsensä kanssa ja sille on vertailukohtana lähinnä omia aiempia tuotoksia, sillä nyt puhutaan kuitenkin bändistä, jolle ei vain yksinkertaisesti löydy vastinetta genrestään. Jos alkaisin verrata tätäkin levyä ihan minkä muun tahansa heviproge-bändin levyyn, niin voisin antaa lätylle kympin miltei surutta, mutta tilanne on kuitenkin se, että orkan ollessa genrensä kiistaton hallitsija ja suvereeni oman tyylin keksijä, on ainoa vertailukohta bändi itse. Siihen valoon asetettaessa voi vain todeta, että bändi on tehnyt helvetin hyvän levyn pienine vikoineen mutta myös joihinkin parannuksiin olisi vieläkin varaa. Eli: levy ei ole diskografian helmi mutta jättää odottamaan uusia kujeita suurella mielenkiinnolla ja on pienine puutteineenkin erinomainen tuotos ja ehdottomasti hankinnan arvoinen äänite.