Hollantilainen On Fire tunnettiin aiemmin nimellä Antcow, mutta kun kieliposkella-meininki ei enää maistunut, päätti jätkät ottaa askeleen vakavammin otettavampaan suuntaan, ja niinpä nimi vaihdettiin, sekä sun muuta fiksaamista bändin ympärillä.
Musiikki on yhdistelmä melodista old school hardcorea, sulauttettuna raskaisiin metallisaundeihin. Lähinnä muistuttaa Maypolea, toisaalta musiikissa on vaikutteita mm. Agnostic Frontin ”Something’s Gotta Give” -levyltä, oli se sitten tiedostetusti haettua tai ei. Mielenkiintoinen ääriesimerkki On Firen monipuolisesta, mutta ei kuitenkaan sekavasta yhdistelmästä, kuullaan jo ensimmäisessä Hard Break -biisissä, jossa suvantovaiheen taustalla soi akustinen kitara häipyen kuitenkin huomaamatta runnomisen alle. Kitarasooloja on käytetty sopivan säästeliäästi, jolloin niiden huomioarvo on huipussaan. Biiseissä kuten Statement, Misunderstand ja Down to Earth, melankoliset soolot toimivat todella mallikkaasti. Yhdenmukaisuudesta huolimatta soolot kuitenkin kuulostavat vapautuneen irrallisilta.
Varmasti asia johon kuuntelija kiinnittää ensimmäisenä huomionsa, on laulajien tyystin erilainen ulosanti. Kun toisen ääni muistuttaa lähinnä youth crew kirkumis/huutomeininkiä, toinen vokalisti murisee tavalla, jota on totuttu kuulemaan lähinnä metallisemman suunnan edustajilta. Uskon että tämä selvä kontrasti jakaa kuuntelijoita niihin jotka tykkää ja niihin jotka ei tykkää.
Myös On Firen musiikkia voidaan arvioida kokonaisuutena edellemainitulla tavalla. Kyllä tätä silloin tällöin tulee kuunneltua, mutta isompina annoksina voi aiheuttaa nopeaa kyllästymistä. Plussat vielä tähän loppuun tyylikkäistä kansista lisälehtineen.