Kuva: No Shame - Ironing Day

No Shame – Ironing Day

Salon lovepunk-ihme No Shame on päässyt jo kypsään ikään. Kypsyydellä tarkoitan sitä, että No Shame soittaa ammattitaitoisella varmuudella, selvästi tietäen mitä tekee.  Kypsyyden havaitsee jo bändin menossa muutenkin, sillä No Shame on jälleen astetta vakavammalla asenteella liikenteessä. Nyt tuntuisi pääasiallinen vokalisti Sarparanta olevan enemmän äänessä, vaikka kyllä bassonkin takaa kuullaan murahtelua roisimmissa biiseissä, mutta vähemmän kuin edellisellä levyllä.

”White of Hope Turning Black” oli jo sinänsä tummasävyistä materiaalia, mutta ”Ironing Day” on hitusen vielä surullisempaa. Samalla se on myös melodisempaa, rauhallisempaa ja vähemmän räyhäävää, vaikka tälläkin levyllä on ne rankemmatkin hetkensä. Kaikesta ankeudesta huolimatta No Shame jaksaa kuitenkin kulkea leuka pystyssä ja rykäistä melankolian vastapainoksi tarttuvia punk-ralleja suoraan kuulijan kasvoille. On mukavaa huomata, että No Shame ei ole kadottanut kykyään luoda tarttuvia punk-lauluja. Itse asiassa kyseinen taito on vain parantunut, sillä käsillä oleva levy taitaa olla mahdollisesti tasalaatuisin mitä No Shame on tähän mennessä tehnyt.

”Ironing Day” jäi sen levyttäneen kokoonpanon joutsenlauluksi, sillä rumpali lähti bändistä äänittämisen jälkeen. Jäämme odottamaan miten nämä biisit menevät sitten livenä…