Levy alkaa luunkovalla Fistillä joka hoitaa hommansa kanveesiin asti ja meininki jatkuu reippaana tiukkojen mättökohtien ja tuplabasarien saattelemana.

Musiikillisesti materiaali on tyypillistä itärannikon kovisteluhaardkorea, paremmasta päästä kuitenkin. Jos bändillä olisi tyhjänpäiväisen kovistelun lisäksi vielä jotain sanottavaakin, kyseessä voisi olla hyväkin levy. Biiseihin tuo hyvää vaihtelua punkimmat pläjäykset, vaikka melodiat niissä kuulostavatkin vähän väkinäisiltä.

Kuudesta biisistä Fist ja Be Afraid… erottuvat edukseen, muiden ollessa enemmän tai vähemmän harmaata massaa. Muutama vuosi sitten tämä olisi saanut hyppimään seinille mutta nyt se on vain levy muiden joukossa.