Kuva: Nicole - Suljetut ajatukset

Nicole – Suljetut ajatukset

Kädet kasvoille, tunnetko sen? Suomen metallimusiikki-skeneen Seinäjoelta käsin vaikuttava Nicole on palannut. Edellisen Odotus-albumin jälkeen bändiltä on ilmestynyt yksi sinkku ja dvd. Nyt pojat ovat pudottaneet uuden Suljetut Ajatukset -levynsä metelikansan tietoisuuteen. Jos bändistä et vielä ole kuullut, niin luulisin, että pian tulet kuulemaan. Nimittäin kiistaa ja vääntöä yhtyeen genremäärittelyistä on tullut vastaan vähän joka paikassa.

Vaikuttajikseen muun muassa Chimairan, Deftonesin ja Killswitch Engagen mainitseva ryhmä kuulostaa esikuviltaan. Perinteisessä ruotsimelohevi-osastossa ei kuitenkaan kuljeta, vaan elementtejä on lainattu hieman joka laarista. Myönnän, että muutamissa kappaleissa tulevat vastaan mielikuvat melodisesta metalcoresta, josta esimerkiksi Killswitch Engage tunnetaan. Nicolen edellinen Odotus-platta kuulosti huomattavasti enemmän nu-metal levyltä kuin uusi Suljetut Ajatukset, joka tippuu enemmän modernin metallin puolelle. Joka tapauksessa aikaa on kulunut ja meininki muuttunut. Raskaita riffejä ja melodioita sisältävää heavy/alternative/metal-meininkiä Nicole mielestäni on.

Puhuttaessa kappaleista levyllä on matsku ehdottomasti laadukasta ja soundit kuulostavat hiton hyviltä. Henkilökohtaisesti en välitä kovinkaan paljoa suomeksi lauletusta musiikista, mutta Nicole toimii paikoitellen erittäin hyvin. Laulaja Ilkka hoitaa huuto-osaston helvetin hyvin. Pakko on kuitenkin mainita paikoitellen ärsyttävistä jau!-huudahduksista, jotka ottavat pahasti korvaan. Puhtaat laulut sitten taas kuulostavat hyvältä ja sopivat paikoilleen. Musiikissa huomaa välillä vivahteita myös Meshuggah-tyylisestä veivauksesta. Pisteitä kappaleista Valta ja nimikkobiisistä Suljetut Ajatukset.

Missään tapauksessa en menisi Nicolea paskaksi tuomitsemaan, vaikka itse en välitä tämäntyylisestä musiikista. Suljetut Ajatukset on todella hyvin tehty levy kaikilta osa-alueiltaan ja on pakko antaa propsit pojille siitä, että ovat jaksaneet vääntää omaa matskuaan jo seitsemän vuotta. Uusi levy on huomattavasti parempaan suuntaan menossa kuin eka täyspitkä Odotus, mutta silti minua on jäänyt vaivaamaan levyjä kuunnellessa kappaleiden samankaltaisuus. Kannattaa tsekata jos suomimetalli tippuu.