Kuva: Neaera - Let the Tempest Come

Neaera – Let the Tempest Come

Neaera yllätti minut täysin viime vierailulla DeadFestissä ollen yksi kovimmista akteista koko viikonlopun aikana. Lavalla nimittäin oli aika insane meiniki ja yleisö tykkäsi. Tästä hyvästä kokemuksesta innostuneena haalin tämän kyseisen orkesterin uusimman tuotoksen arvioitavakseni, enkä joutunut pettymään.

Neaera veivaa siis erittäin ruotsihenkistä dödismetallia ja aika ajoin hommaa siivitetään lievillä bläkkisvaikutteilla, blast-biiteillä ja tuhdeilla moshparteilla. Meininki on siis raskasta ja kitaravetoista. Laulut toimivat myös melkolailla täydellisesti, eikä väkinäisiä kliinejä olla mukaan tuupattu. Myös vokaaleiden korkeutta vaihdellaan rääkymisestä murinaan, joka tietysti tuo jonkiasteista vaihtuvuutta. Mutta hetkinen! Eikö lähes joka toinen raskaan luokan bändi nykyään soita samaa linjaa? Vastaan itselleni: kyllä, paitsi kliineillä kertosäkeillä. Neaera tekee siis jossain määrin pienen, hyvin pienen, poikkeuksen tähän massaan. Biisit eivät kuulosta lainkaan väkinäisiltä poislukien yksi soolo ja rumpuintro, joiden tarkoitusta olisi voinut miettiä toiseenkin kertaan. Noooo, menkööt. Saundit ovat aika peruslaatuiset joka siis tänäpäivänä tarkoittanee hyvää ja puhdasta, mutta myös liikaa trigattuja tomeja ja mielikuvituksetonta kitaravallia ja kitarasaundia.

Nämä saksmannit osaavat kyllä soittaa ja homma haiskahtaa innolla ja ilolla tehdyltä, mutta ah, niin tasapaksulta. Kyllä tätä mielikseen kuuntelee kerran pari läpi ilman suurempaa ajatusta, eikä tavaroiden rikkominen tämän tahdissa koidu kovinkaan vaikeaksi. Livenä yllättävämpi bändi kuin levyllä ja arvosanaksi levylle ”ihan miellyttävä”. Antakaa siis Europe-laulajan tulla ja ihmetelkää sitten.