Kuva: Nasum - Doombringer

Nasum – Doombringer

Olipa kummallinen ja jollain nostalgisella tavalla hauska yllätys, että tsunamin myötä ikävän luonnollisen lopun kokeneelta orkesterilta ajautui muutaman vuoden jälkeen vielä mielenkiintoinen julkaisu. Vajaaseen puoleen tuntiin mahtuu Japanissa tallennettu keikka, jonka aikana myös paikalla ikinä olemattomat (ja uudet kuulijat) oppivat jotain orkesterista. Jyvälle pääsee paitsi vivahteikkaalla tavalla tasaisesta tarjonnasta, myös kyvystä livenäkin suoriutua tyylikkäästi useilta albumeilta tutuista biiseistä. Nasumin kohdalla on mainiota, että pääosin grindiin suuntautunut bändi malttaa yhtä kärsivällisesti pitää ohjelmistossaan materiaalia kaikilta ajoilta. On harvinaista, että taso ja tyyli säilyvät vuosia ilman riivaavuuksiin asti ajautuvaa itsensä toistoa.

Sattuman kautta koettuna tuli selväksi, että tämä on laihahkoin alapäin varustettuun ghettoblasteriin erinomaisesti soveltuva grindcorekonsertti. Kookkaammissa äänentoistoissa – puuroutumistaipumustensa johdosta – nuukemmalla vauhkolla jynssäävä konsertti on sopivassa määrin pahuutta viemään kevään rinnasta ja hermot naapurilta. 90-luvun alussa, yhä pystyssä olevan toisen ruotsikultin Regurgitaten kanssa samoihin aikoihin, samoilla nurkilla aloittanut ilkimystö sai sen verran monta sataa teosta ja kannattajaa aikaan, että taidetaan tulla kuulemaan moneen lähtöön covereita vielä vuosien päästä. Joillekin kyseessä oli aikansa Napalm Death tai vastaava suuruus, eikä tavallaan ole asiaan vihkiytyneelle, materiaalista pitävälle mahdotonta tajuta moista, sen verran tyylikkään puumerkin Nenä ehti raapimaan grindin historiaan.