Levy on saanut nimensä Sir Ernest Henry Shackletonin matkasta Antarktikselle, jota pidetään ilmeisesti yhtenä historian suurimmista selviytymistarinoista. My Luck oli minulle varsin uusi tuttavuus ja pelkän nimen perusteella odottelin ehkä hieman erillaista menoa. Suoraviivaisen kaahauksen sijaan sain mollivoittoisesti kulkevia biisejä neljä kappaletta. Muutama siisti tahdinvaihto biiseistä löytyy ja hienoja Verse/Champion -tyylisiä kitarakuvioita. Varsinkin rumpali osaa hommansa hyvin ja yhteensoitto pelaa moitteettomasti. Vielä kun lyriikatkin on kirjoitettu hyvin, sivuten itsetutkiskelua ja muuta emoa, niin mikä voi mennä pieleen?
No, ensinnäkin tämä bändi olisi helvetisti parempi toisen laulajan kanssa. Tekstiä yritetään suoltaa liian nopeasti ja kaverin ulosanti on kaamea, ei paskin mahdollinen, mutta ei kyllä kiitettäväkään. Tästä olisi myös helposti voinut karsia pois kappaleen Endurance, joka kertoo juuri tämän Shackeltonin matkasta. Jos tämä olisi ollut kokopitkä, homma olisi täysin toinen, mutta seiskalla tämä vaikuttaa lähinnä täytteeltä. Kannet ovat hienot, vaikkakin olisin valinnut etukanteen erillaisen, tai ainakin eri tavalla toteutetun kuvan. Lyriikat näkyy selkeästi, vaikkakin ne on läiskitty kansiin väärässä järjestyksessä.
Paskaa tämä ei missään tapauksessa ole ja todennäköisesti tämä tulee pyörimään vielä useita kertoja pelkästään musiikin takia. My Luck ei ole lähtenyt ylittämään itseään, vaan pitää homman hyvin hanskassa. Soundit on vinyyliksi hyvät, mikään instrumentti ei jyrää toisen yli, toisin sanoen balanssi on löydetty.
Suosittelen Verseä ja Championia diggailevien tutustumaan tähän bändiin