Kuva: Mokoma – Juurta jaksain

Mokoma – Juurta jaksain

Lähtökohdat Mokoman tuoreelle EP:lle ovat kovin köykäiset. Nelisen vuotta sitten julkaistu ”Viides vuodenaika” oli – jos ei nyt ihan loistava – niin ainakin kohtalaisen hyvä välityö. ”Juurta jaksain” voidaan sekin tavallaan laskea välityöksi, mutta toisaalta taas ei: se nimittäin koostuu kahden edellisen albumin ylijäämämateriaalista. Tästä syystä mainospuheita tasalaatuisesta kokonaisuudesta on hankala ottaa vakavasti.

Mokoman kaksi edellistä albumia – kolmen vuoden takainen ”Luihin ja ytimiin” ja keväällä julkaistu ”Sydänjuuret” – eivät olleet kovinkaan kummoisia levytyksiä. Minkälaista materiaalia tämä Marko Annala Experienceksi nimettävä yhtye sitten jätti studion lattialle lojumaan? No, sellaista materiaalia, mikä ei ole kokonaisuuksiin istunut, mutta myös hieman ristiriitaisia tuntemuksia herättävää. Ei enää askeltakaan on jo liiankin ennalta-arvattavaa Mokomaa, mutta Maailmantappi on yllättävän ätäkkä siivu. Huomenhaamu on kamala Mokoma-balladi, mutta death metallisen Musta Katras –rypistyksen olisi suonut kuultavan ”Luihin ja ytimiin” –albumilla, jolta se alunperin tiputettiin pois. EP:n kruunaava akustinen versio Sydänjuuret-biisistä on kyllä mielenkiintoinen. Annalan puhtoinen laulu sopii tähän kontekstiin paremmin kuin esimerkiksi Huomenhaamuun.

Jättimäisiä uudistuksia tämä EP ei tietenkään Mokoman soundille tee. Faneille se käy maukkaana välipalana, mutta muut voivat suhtautua kiekkoon varauksella. Tämä on kuitenkin suurimmilta osin niin perinteistä Mokomaa kuin vaan voi olla.