Kuva: Masquerage - Moonlight Time

Masquerage – Moonlight Time

Pohjanmaalta ponnistava Masquerage on perustettu jo 90-luvun loppupuolella. Uransa alkutaipaleella yhtye julkaisi lukuisia demoja ja vakiinnutti kokoonpanonsa. Yhtye julkaisi debyyttialbuminsa ”Work-Holic-Fool” omakustanteena vuonna 2006. Debyyttialbumin julkaisun jälkeen yhtye teki lukuisia keikkoja kasvattaen fanikantaansa hitaasti, mutta varmasti. Arvostelun kohteena oleva kakkosalbumi ”Moonlight Time” nauhoitettiin talven 2007-2008 aikana ja albumi julkaistiin toukokuussa 2008, myöskin omakustanteena.

”Moonlight Time” on 80-luvun suuntaan kumartavaa hard rockia tai heavya, tyylilajin luokittelu on makuasia. Albumilta löytyy yhdeksän rakenteeltaan melko simppeliä, mahtipontisilla ja tarttuvilla kertosäkeillä varustettua rallia. Yhtye on saanut albumilleen yllättävän toimivat soundit, kun otetaan huomioon, että vain rummut ja akustiset kitarat on nauhoitettu ”oikeassa” studiossa. Soundeissa on kuultavissa kuitenkin tietynlainen kotikutoisuus, mikä kuitenkin tässä musiikkityylissä vain tukee kasari-vaikutelmaa. Myös melko pintaan miksatut kosketinmelodiat omat omiaan luomaan kaikuja 80-luvulta. Albumin sävellyksistäkin vastaavalla vokalisti Kimmo Perämäellä on persoonallinen ja ihan ok laulusoundi. Ei herra mikään heavy-kurkkujen kuningas ole, mutta tulkinnan rohkeus on kyllä kunnioitusta herättävää. Ja eihän menestymisen edellytyksenä ole täydellinen vokalisti, kuten esimerkiksi Stratovarius on urallaan osoittanut.

Vaikka yhtyeen peruspalikat ovat tavallaan ihan kohdillaan, vaivaa yhtyettä tietynlainen yksiulotteisuus. Ensimmäistä kertaa levyä kuunnellessani ajattelin, että ”mitä helvettiä? miksi en ole kuullut yhtyeestä aiemmin?”. Albumin hyvät soundit, suoralta kädeltä omaksuttavat sävellykset ja rohkea vokalisti, missä yhtye on oikein piileskellyt? Useamman kuuntelukerran jälkeen alkoi kuitenkin paljastua albumin toinen puoli; yksinkertaisista sävellyksistä ei irtoa lisää useammilla kuuntelukerroilla ja levyn soundimaailmakin alkaa kuulostaa lelumaisen muoviselta. Yhteenvetona sanoisin kuitenkin, että ”Moonlight Time” on kelpo näyte potentiaalia omaavan yhtyeen kytevistä taidoista, mutta omakustanteena julkaisemiselle on kuitenkin vielä ihan pätevä syy. Sävellys- ja soundipoliittisella puolella on vielä hiottavaa ennen kuin nousu suuremman yleisön suosikiksi on realistisella tasolla.